Sieni-ihmisten laajaa sukua

Mummon sienipikkelssin tuoksu vie Saimi Hoyerin yhä lapsuuteen. Kesiin ja syksyihin mökillä Punkaharjulla.

”Mun mummoni, isän äiti Ilta Annikki Nousiainen oli innokas ja intohimoinen sienestäjä”, Saimi kertoo.

”Vielä pyörätuolistakin hän osoitteli sieniä: poimi tuo tuosta ja tuo tuolta. Hänen kanssaan tein ensimmäiset sieniretket. Harmi, ettei hän ehtinyt nähdä meidän kirjaa.”

Saimi on sieni-ihmisten sukua kummaltakin puolelta, sillä myös äiti oli innokas sienestäjä jo Saimin lapsuudessa.

”Äiti oli näissä maisemissa hiukan erikoinen sienenpoimija. Kun täällä käytettiin lähinnä kangas- ja haaparouskuja ja kantarelleja, hän poimi haperoita.”

Sienestäjä-Saimi tapasi 19-vuotiaana lajitoverinsa, Petri Salmelan. Syntyi sienisuhde. Nyt sienikaverukset ovat jo parinkymmenen vuoden ajat sienestäneet ja peranneet sieniä yhdessä.

”Sienikaveri on hirveän tärkeä juttu”, Saimi painottaa. ”Siksi me Petrin kanssa perustettiin Sieni-ihmiset ry. Haluamme saada ihmiset innostumaan asiasta, joka on meille intohimo.”

Samoin he usuttavat ihmisiä luontoon nauttimaan sen antimista. ”En kestä yhtään, jos joku terve ihminen valittaa elokuun lopulla, ettei ole työtä. Metsä on täynnä kaikkea, mitä voi poimia.”

”Sieni-ihmiset ei kilpaile, vaan tekee yhteistyötä Suomen Sieniseuran ja marttojen kanssa. Tavoitteena on saada sienet ruokapöytiin.”

Saimi kannustaa kaikkia tutustumaan sienten ihmeelliseen sukuun aistit avoimina.

”Niistä löytyy mieletön makumaailma: aniksesta kampasimpukkaan, mantelista mausteisiin, kuten curryyn.”

”Sana sekasieni on hyvin ikävä”, Saimi toteaa.

”Marttojen Arja Hopsu-Neuvonen on sanonut hyvin, että eihän eri lihojakaan laiteta samaan pataan. Jokainen sieni ansaitsee oman ruokalajin.”

Saimi ja Petri ovatkin järjestäneet ystävilleen sienimaistajaisia, joissa tutustutaan eli lajeihin. Maistajaisissa tuoksutellaan ja pyöritellään herkkuja suussa hartaasti, tutkaillaan sienen koostumusta ja makua.

”Paistamme jokaista lajiketta yhden erän öljyssä ja toisen voissa ja maistellaan sitten, kumpi sopii paremmin. Kun järjestimme maistajaiset ensimmäisen kerran miehelleni Thomakselle, hän innostui ihan hirveästi, että tämähän tosi upeaa!”

Makuelämysten lisäksi Saimi haluaisi, että suomalaiset hoksaisiva0ten terveellisyyden. ”Esimerkiksi suomalaisten lempisieni suppilovahvero on ihan superterveellistä.”

”Sienten lääkinnällinen käyttö on pitkällä Kiinassa ja Venäjällä. Maailmalla tutkitaan sieniä muun muassa syöpähoitojen tukena. Suomessa puhutaan pakurista, mutta on meillä muitakin sieniä, jotka ovat maailmalla lääkinnällisessä käytössä, esimerkiksi lakkakääpä.”

Saimille tärkeitä ovat myös viljellyt sienet. ”Hienoa, että talvellakin voi saada tuoreita sieniä.”

”Suomalaiset ovat tottuneet herkkusieneen. Mutta siitake on hirmuisen herkullinen ja terveellinen”, sanoo nainen, joka istuu Polar-Siitakkeen hallituksessa.

Hän uskoo, että kun suomalaiset saataisiin syömään kunnolla sieniä, sienten viljely voisia tuottaa maaseudulle elinkeinoa.

”Myös metsäsienien viljely ja puoliviljely olisi kiinnostavaa.”

Keväällä ilmestynyt kirja oli sienikaveruksille vuosien haave, sillä Saimi kirjoittaa ja Petri on graafikko. ”Mietittiin aina, milloin olisi aikaa.”

Saimin vakava sairastuminen muutama vuosi sitten pysäytti. ”Kun Petri kävi minua katsomassa sairaalassa, sanoin, että jos mä pääsen täältä pois, tehdään se kirja!”.

Valtava määrä taustatyötä, lukemattomia sieniretkiä niin asiantuntijoiden kuin harrastajien kanssa, kirjoittamista ja kuvaamista, ja unelmasta tuli totta.

Erilainen, elämyksellinen sienikirja vie retkille intohimoisten sieni-ihmisten matkassa.

Viime vuonna Saimin ja Petrin sieniretket liittyivät kirjan tekemiseen. Niinpä Saimi odottaa nyt sienikaverinsa vierailua ihan erityisesti.

”Pitkästä aikaa päästään sieneen ilman, että Petrillä on kamera mukana.”

Mia Palokallio

Saimi Hoyer, Petri Salmela: Sieniä & ihmisiä. Tammi.

sieni-ihmiset.fi

funga.fi

martat.fi