Harrastuksena erikoiskasvit

Mirja ja Markku Salmisen harrastus sai alkunsa puutarhakurssista, jonka osallistujat ryhtyivät kurssin päätteeksi kehittämään paikallisen puutarhayhdistyksen toimintaa. 

Salmisten puutarhan uusimmassa osassa, Siperiassa, riittää tilaa uusille istutuksille. Yhteensä pihapiirissä kasvaa yli 2000 lajiketta. 

Lämmin kesä innosti harvinaisen tulimarjan (Pyracantha coccinea) tuottamaan ensimmäistä kertaa marjoja. Matala, ikivihreä pensas menestyy maan eteläosissa, lumipeitteen suojissa kenties I-vyöhykettä pohjoisempanakin. 

Kokeilujen myötä on huomattu, että kaikki havupuiden kääpiölajikkeet eivät todellakaan säily kääpiökokoisina. Cranstonii-käärmekuusen puolestaan odotetaan kasvavan jättimäisiin mittoihin. 

Puutarhanhoito on istutusta, konttaamista, kaivamista ja raivaamista, mutta myös hyvää oloa ja yhdessä tekemistä. Vastapainoa mullan tonkimiseen antavat lukuisat seurat ja yhdistykset, joissa harrastus saa aivan uudenlaista pontta.

Yksi monista, aktiivisista puutarhayhdistyksistä on Lounais-Rannikon Erikoiskasvit, joka kokoaa yhteen puutarhaharrastajia Vakka-Suomen seudulta. Mynämäessä asuvat Mirja ja Markku Salminen ovat viihtyneet kasviyhdistyksessä jo monta vuotta.

”Meillä on koossa mahtava porukka”, Mirja Salminen kehuu.

Yhdistys kokoontuu säännöllisesti pankin kerhohuoneessa, johon on saatu puhujiksi puutarha-alan asiantuntijoita Arno Kasvista ja Pentti Alangosta alkaen. Paljon arvokasta tietoa saa suoraan myös toisilta harrastajilta. Alussa jäseniä oli kolmisenkymmentä, mutta nykyisin jäsenmäärä on jo yli 200.

”Jäsenten yhteinen tietomäärä on huikea”, Markku Salminen jatkaa.

Kesäkaudella tehdään monenlaisia retkiä ja matkoja, joista yksi on perinteisesti suunnattu Latvian kukkamarkkinoille. ”Ensimmäisenä vuonna 2002 käytiin Virossa, sen jälkeen on käyty monesti myös Latviassa. Siellä meillä on tuttuja oppaita ja linkkejä, joiden kautta pääsemme välillä uskomattomiin paikkoihin”, Mirja Salminen kertoo.

Tarkkana täytyy kuitenkin olla. ”Tulipoltteen isäntäkasveja (esim. omena, päärynä, luumu, pihlaja) ei matkoilta tuoda lainkaan, vaikka kasvilla olisi ZP-passikin.”

Salmisten omassa puutarhassa innostus on viime vuosina kääntynyt etenkin havukasvien suuntaan.

”Metsäkuusesta olemme löytäneet uskomattoman hienoja kasvumuotoja”, Markku Salminen innostuu. ”Niitä toki hankitaan kotimaastakin, mutta täällä hinnat ovat sitä luokkaa, ettei tämä harrastus olisi mahdollista”.

Mirjan suosikkeja ovat muun muassa kääpiöhavut, ajuruohot ja kärhöt. Pioneja puutarhassa kasvaa kymmenittäin.

Vaikka Mirjan ja Markun puutarhassa riittää lajikirjoa, ei erikoiskasviyhdistyksen tavoitteena ole erikoisuuksien keräily. Yhdistys perustettiin alun perin yrttien kasvattajien toimesta, ja siltä ajalta periytyy myös sen nimi.

Myöhemmin käyttötarkoitusta hieman muutettiin, kun seudulta ei löytynyt valmiiksi omaa yhdistystä puutarhaharrastajille.

”Eivät kaikki jäsenet keräile erikoisuuksia. Jos erikoisuutta kaivataan, löytyy sitä vaikka voikukasta. Arvaatkos, kuinka monta eri muotoa siitä tunnetaan?”, Markku Salminen arvuuttelee. ” Yli 400. Suomessa”.

Säde Aarlahti