Nainen on näkymätön metsäalan toimijoille

Soitin eräälle metsäalan toimijalle kysyäkseni neuvoja puukauppa-asioissa. Kerroin puhelun alussa asiani ja ensimmäinen kysymys, joka minulle esitettiin oli: Onko talossa miestä, jonka kanssa voisin asiasta keskustella?

En ollut metsää ostaessani ymmärtänyt, että keskustellakseni omista metsistäni näin neli­kymppisenä tarvitsen miehen holhoajaksi. Naivisti kuvittelin tämän olevan yksittäistapaus, mutta näin ei kuitenkaan ollut.

Toisella kerralla eräs Länsi-Suomen metsäalan toimija oli tehnyt motouran metsäpalstani läpi kysymättä lupaa. Liekö ajatuksena, että kaupunkilaisnainen ei asiaa edes huomaisi. Otettuani asian heidän kanssaan esille ja vaatiessani vahingonkorvauksia, tarjosivat he pientä korvausta, ja neuvottelut jähmettyivät. Tarjottu korvaus nousi kolminkertaiseksi, kun otin miehen puhemieheksi.

Kunpa asia olisikin jäänyt tähän, mutta Itä-Suomen puolella olevalla palstalla suoritin hankintatyönä harvennuksen. Sopimukseen kirjattiin, että minulle ilmoitetaan viikkoa ennen työn alkamista, jotta voin järjestää itseni paikan päälle seuraamaan työn edistymistä.

Asiasta ei minulle ilmoitettu, vaan kuulin koneiden jylisevän palstalla naapurin soittaessa. Asiaa selviteltyäni urakoitsija oli ilmoittanut töiden alkamisesta isälleni, jolla ei ole mitään tekemistä palstan omistajuuden tai työn tilaamisen kanssa. Mutta onhan hän sentään minun sukulaismiehiä.

En usko, että kokemukseni näkymättömyydestä ovat ainutlaatuisia. Esimerkiksi puolisoni kanssa yhdessä omistamille palstoille liittyvä posti tulee hänen nimellään, vaikka hänen omistusosuutensa on pienempi, ja vaikka hänen nimensä on aakkos­järjestyksessä minun jälkeeni. Jostain merkillisestä syystä juuri hänet on valittu tiedo­tuksen kohteeksi.

Kokemusteni perusteella väitän, että metsäala ei näe naisia aktiivisina metsänomistajina eikä ole halukas heitä palvelemaan. Se on harmillista, sillä meitä metsää itse tai puolisomme kanssa yhdessä omistavia on Suomessa jo lähes 200 000 naista.

Tämä tarkoittaa, että jo joka neljäs metsänomistaja on nainen ja vuonna 2030 arvellaan naisten osuuden nousevan jo puoleen metsänomistajista. Ja meitä kohdellaan kuin äänettömiä ja arvottomia yhtiökumppaneita.

Itse koen metsän monia arvoja sisältävänä sijoituskohteena, johon haluaisin jatkossakin sijoittaa. Mielelläni valitsisin yhteistyökumppaniksi toimijan, joka näkee minut tasavertaisena omistajana.