Kamreerit vallan kahvassa

Moottoritiellä ohitseni suhahtaa auto toisensa perään, vaikka itselläni on navigaattorin mukaan nopeutta muutama kilometri yli sallitun. Reipas poliisimies tai -nainen hankkisi täällä kuukauden palkkansa päivässä sakkolappuja kirjoittelemalla.

Liikennevaloissa punaisia päin ajaa aina vähintään pari autoa. Poliisi hankkisi risteyksissäkin lisätuloja valtiolle. Samalla parantuisi liikenteen turvallisuus.

Mutta poliiseja ei näy, koska kamreeri ei osaa laskea muuta kuin vähennyslaskua. Poliisin menoja pitää vähentää, vaikka se vähentäisi myös valtion tuloja.

Kamreerit hallinnoivat myös Kreikan taloutta. Menot pienenevät, kun kaikki tekeminen lopetetaan. Velan suhde tuloihin tosin kasvaa, mutta mitäpä siitä. Eihän velkaa kuitenkaan kyetä maksamaan.

Kreikkalaiset tulevat toimeen myös kamreerien kanssa. Heille huono hallinto on tuttua. Ne jotka voivat, siirtävät rahansa verottajan ulottumattomiin. Loputkin työntekijät tekevät työnsä pimeästi.

Suomessa kamreerien työ on tuhoisaa, sillä toimiva hallinto on meille kilpailuetu. Siitä huolimatta kamreereilla on paljon kavereita.

Jos vähennetään menoja hallinnosta, kaikki nyökyttelevät. Uskotaan, että hallinnossa riittää turhia paperin pyörittäjiä.

Kamreerien työn tulos näkyy jo. Töiden johtaminen ontuu. Kunnat eivät osaa ostaa palveluja, kun ammattilaiset on karsittu.

Konsulteille maksetaan tolkuttomia summia selvityksistä, jotka kunnan virkamies olisi tehnyt pienemmällä palkalla ja kunnan etua puolustaen.

Valtion hallinnosta konsultit keräävät sadoissa miljoonissa liikkuvan euromäärän vuodessa. Rahan menon lisäksi ongelmana on demokraattisen valvonnan puute.

Tähän on tultu, koska valtionhallintoa tehostetaan tuottavuusohjelmalla, samalla ohjelmalla, joka kieltää palkkaamasta poliisia kirjoittamaan sakkolappuja.

Kamreereita on Suomessa aina rakastettu. Eläkkeelle siirtynyt valtiosihteeri Raimo Sailas (sd.) on päässyt viisaan miehen kirjoihin leikkauslistoja laatimalla.

Kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) saa espoolaisrouvien kannatuksen kuntia karsimalla. Monet rouvat arvelevat, että samalla poistuu myös köyhyys ja sairastavuus, koska lopetettaviksi joutuvat juuri ne kunnat, joissa asuu eniten köyhiä ja sairaita.

Elvytys on kauhistus kamreerille. Poikkeuksia sentään tehdään. Voidaan heittää viisisataa miljoonaa yrityksille Kela-maksun poistona tai omistajille osinkoverojen kevennyksenä.

Mutta ne muutamat miljoonat, jotka tarvittaisiin koululuokkien pienentämiseen, teiden kunnostukseen tai vaikka toimivaan mielenterveyshuoltoon, niitä leikataan. Opiskelupaikkoja vähennetään ja kummastellaan, miksi nuoret eivät opiskele.

Kataisen hallitus on kamreerin toiveuni. Talouspolitiikassa ei ole muuta linjaa kuin juustohöylän linja.

Vaihtoehtoja on. Jopa elvytysvelkaa voitaisiin huoletta ottaa, jos olisi varmuus siitä että rakenteita pystytään uudistamaan ja kilpailukykyä parantamaan. Jos tulot kasvavat, velan suhde tuloihin ei kasva vaikka velka kasvaa.

Kun mitään ei uskalleta tehdä, valitaan näivettymisen tie.