Soten valuvirheet korjattava kiireesti – ongelmia on rahoituspohjassa, kustannusten arvioinnissa ja kannusteissa

Sote-uudistuksen tavoitteiden toteuttaminen on jäänyt hyvinvointialueiden vastuulle. Uudistukseen lähdetään kuitenkin taloudellisesti melkoiselta takamatkalta. Jo vuosi sitten Veronmaksajien keskusliiton mukaan soten lisärahantarve 2028 mennessä olisi 6,4 miljardia, mikä tarkoittaa yli viiden prosenttiyksikön korotusta verotukseen.

Lisää haasteita sekä soten että valtion talouteen on ilmaantunut sen jälkeen, ja osa hyvinvointialueista on jo lähtökohtaisesti elinkelvotonta. Kristillisdemokraatit julkaisi ensimmäisenä puolueena soten talouden korjaussarjan 8.9.

Ensinnäkin rahoituksen määräytymisperusteissa on valuvikoja. Palvelutarpeen kasvun huomioiminen ainoastaan 80-prosenttisesti aiheuttaa haasteita väestön ikääntyessä ja todellisen palvelutarpeen kasvaessa. Tiukkeneva talous pakottaa valitsemaan, ketä tai mitä hoidetaan ja millä perustein. Palvelutarpeen kasvu onkin resursoitava täysimääräisesti myös ensimmäisten kahden vuoden jälkeen.

Rahoitus perustuu pääosin jo kirjattuihin potilastietoihin, joten tarvevakiointi ei ota huomioon hoitamatta jäänyttä palveluntarvetta, kun lääkäriin ei ole ensinkään päästy.

Juuri lääkäriin pääsyn turvaaminen oli yksi sote-uudistuksen perusteista. Siksi sote-palvelujen käyttötietoon perustuva rahoitusjärjestelmä voi ylläpitää tai jopa lisätä alueellisia terveyseroja.

Lisäksi väestökerroin vääristää rahoitusta, koska se ei kohtele erilaisia väestöpohjia oikeudenmukaisesti. Ikääntyvät alueet ja väestökatoalueet kärsivät. Tämä kärjistää alueellisia terveyseroja, mikä on täysin vastoin uudistuksen tavoitteita.

Vaikeutta tuo myös työterveyden erilainen kattavuus eri alueilla. Hyvinvointialueella, jossa on paljon pätkätyöläisiä tai työttömiä, käytetään enemmän julkisia palveluja kuin sellaisella alueella, jossa väestö on enimmäkseen työterveyden parissa. Tämä vaikuttaa myös piilossa olevaan palvelutarpeeseen.

Väestökertoimen painoarvoa onkin tasattava ja kartoitettava työterveyden parissa olevien määrä suhteessa julkisten palvelujen varassa oleviin.

Toiseksi, rahoitusmallista puuttuu riittävät taloudelliset kannustimet tuottaa hyvinvoinnin- ja terveydenedistämispalveluja (hyte). Ellei tähän panosteta, mitkään resurssit eivät riitä.

On nurinkurista, että hyvinvointialue saa sitä enemmän rahoitusta, mitä sairaampi väestö on. Kannuste ennaltaehkäisyyn siis puuttuu. Kunnat voivat osaoptimoida säästämällä hyte-palveluista, koska lasku ongelmien pahenemisesta siirtyy hyvinvointialueelle.

On siis luotava taloudelliset kannustimet. Tuloksellisesta ja vaikuttavasta hyte-toiminnasta pitää antaa lisäbonukset kuntien ja hyvinvointialueiden lisäksi myös kolmannelle sektorille ja yrityksille. Rahoituksen pitää perustua saavutettuun muutokseen, ei ainoastaan sairastavuuteen. Sairastavuus on oikeudenmukainen peruste hyvinvointialueen perustamistilanteessa, mutta sen jälkeen on palkittava nimenomaan muutoksesta, ei pysyvyydestä. Muutosperustaisuus kannustaa toiminnan tehostamiseen.

Kolmanneksi, hyvinvointialueelle siirtyvät kustannukset on laskettu kuntien vuoden 2021 tilinpäätösten ja vuoden 2022 talousarviotietojen perusteella. Mitä pienemmät sote-menot kunnilla noina vuosina on, sitä vähemmän rahaa siirtyy hyvinvointialueelle.

Osassa kunnista onkin tehty tietoista alibudjetointia ja hoivavelan purkamista ei ole kiirehditty viimeisten vuosien sote-menojen alas painamiseksi. Hyvinvointialueelle on siis siirtymässä liian vähän rahoitusta. Sen vuoksi siirtolaskelmat olisi pitänyt tehdä koronaa edeltäviltä niin sanotuilta normaalivuosilta, jolloin ei myöskään olisi painetta sote-menoilla kikkailuun.

Hyvinvointialueella on kannustin käyttää kaikki saamansa rahoitus. Kannuste panostaa palveluihin on, mutta kannusteita säästää ei ole. On luotava malli, jossa hyvinvointialue voi käyttää mahdollisen ylijäämän esimerkiksi toiminnan kehittämiseen.

Myös työntekijöitä on palkittava kustannustehokkaista ja laadukkaista toimintamalleista.

Alun perin myönnetty rahoitus tarkistetaan jälkikäteen vastaamaan todellisuudessa syntyneitä kustannuksia. Tämä synnyttää vahvan kannustimen käyttää myönnetyt resurssit viimeistä euroa myöten. Valtion on nimittäin vaikea seurata, syntyvätkö ongelmat huonosti järjestetyistä palveluista vai tekijöistä, joihin alue ei voi omilla toimillaan vaikuttaa.

Lakisääteiset palvelut on kuitenkin tuotettava, vaikka rahat olisivat lopussa, joten valtio joutuu myöntämään lisäresursseja.

Haluamme, että uudistus onnistuu. Siksi ongelmien korjaaminen on aloitettava välittömästi. Niitä ei pidä siirtää tuleville hallituksille.

Riitta Kuismanen

Sote-alan opettaja

puoluevaltuuston pj, aluevaltuutettu (kd)

Pirkkala