Etäopetus säästäisi rahaa ja pienkouluja

Tietotekniikan entistä monipuolisempi hyödyntäminen opetuksessa voisi olla taloudellisempi ja terveellisempi ratkaisu kuin opetuksen keskittäminen jättikouluihin, pohtii Paavo Lievonen kirjoituksessaan. 

Kouluista taistellaan. Pieniä kouluja lakkautetaan kiihtyvään tahtiin. Voidaanko asialle tehdä mitään, vai onko tämä ainoa tie? 

Koulun lopettaminen johtuu yleensä siitä, että rahat niiden ylläpitoon eivät enää riitä. Entä, jos osoitetaan, että on olemassa taloudellisempia ja ekologisempia ratkaisuja, niin jääkö keskittämispyrkimyksistä jäljelle ainoastaan tekosyitä?

Koulumaailman sanotaan elävän suurinta uudistusta 500 vuoteen; koulukirjat korvattaisiin tablettitietokoneilla. Nyt, kuten aina, uusi tekniikka herättää vastustusta ja suuria tunteita. 

Opetuksen keskittäminen suuriin kouluihin on tuskin sen terveellisempää kuin tietotekniikan käyttö. Sitä paitsi tietotekniikka on tullut jäädäkseen sekä kouluihin että työpaikoille. Siitä ei nykyoloissa ole paluuta. 

Koska Suomessa on vain oppivelvollisuus, ei koulupakkoa, oppiminen niissä aineissa, joissa se on mahdollista, voitaisiin järjestää jopa nykyistä edullisemmin pienissä minikouluissa, joiden sijainti olisi oppilaalle läheinen, luonteva ja turvallinen.

Koska tahdotaan keskittää, niin entäpä, jos keskitetään vain opetus, jolloin suurin osa opetuksesta saatettaisiin tietotekniikalla oppilaalle.

Oppiminen voisi tapahtua hajautetusti. Ryhmien koot voisivat tällöin olla hyvinkin pieniä, niille löytyisi helposti tiloja ja homekouluillekin voisi ajatella muuta käyttöä.

Kun opetus tulisi yksilökohtaisesti jokaiselle, ryhmä tarvitsisi ainoastaan yhden ohjaajan, joka valvoisi ryhmän työskentelyä. Tabletin käyttö mahdollistaisi kertauksen milloin tahansa, ja näin oppi menisi perille hitaammallekin.

Opetuksen tasojakin voisi olla erilaisia. Samalla voitaisiin opettaa tietotekniikan vastuullista käyttöä ja minimoida näin sen myötä tulevia vaaroja. Tietokone on työkalu siinä kuin kirveskin, kumpaakin voi käyttää sekä hyvään että pahaan.

Tällainen opetus mahdollistaisi myös päiviä, jolloin koulussa ei tarvitsisi olla ollenkaan – tablettihan toimii kotonakin. Tällöin esimerkiksi sairaudetkaan eivät aina aiheuttaisi jälkeen jäämistä.

Oppilaiden totuttua opetustekniikkaan oppiminen saattaisi jopa tehostua. Lahjakkaille oppilaille voitaisiin antaa vaativampaa opetusmateriaalia, jolloin heidän ei tarvitsisi turhautua.

Euro on hyvä konsultti tässäkin. Lopputulos saattaa olla jopa taloudellisempi ja terveellisempi kuin opetuksen keskittäminen mammuttikouluihin ja pitkät kuljetukset niihin. Siksi asia kannattaa tutkia perin pohjin ja ennakkoluulottomasti.

Pilottikohteita ei liene vaikea löytää. Onnistuessaan menetelmää voitaisiin kehittää vientituotteeksi.