Globalisaatio tekee meistä kaikista orjia

Muutama viikko sitten kansainvälinen hyväntekeväisyysjärjestö Oxfam julkisti paljonpuhuvan raportin maailman tilasta.

Raportin mukaan maailman 62 rikkainta ihmistä omistaa saman verran kuin maailman 3,5 miljardia köyhää, se on puolet maapallon väestöstä, se köyhempi puoli.

Tämä varallisuuden keskittyminen on jatkunut vuosikymmeniä ja vauhti kiihtyy.

Mediassa käsiteltiin tätä raporttia pari päivää, sitten se haluttiin unohtaa. Kuitenkin tämä raportti paljasti maailman voimakkaimman trendin, mitataan sitä millä mittarilla tahansa. Tätä megatrendiä voi kuvailla termillä hiipivä orjuuttaminen.

Mikä mahdollistaa kehityksen, joka tekee meistä, valtaosasta maapallon asukkaista, orjia. Tämän mahdollistaa toinen megatrendi, globalisaatio.

Ilman rajatonta maailmaa tämä orjuuttaminen ei onnistuisi. Todellinen, materiaalinen, kouriintuntuva, globalisaatio tapahtuu suurpääoman ehdoilla.

EU syntyi hiili- ja teräs­unionista, ja EU on meitä lähellä oleva globalisaation tukipilari. Suomikin on haudattu tämän pilarin perustuksiin Koiviston-Ahon politiikan seurauksena.

Parhaillaankin EU kiihdyttää rikkaiden rikastumista ja köyhien köyhtymistä, sillä Euroopan Keskuspankki (EKP) lisää uutta rahaa (elvytyksen nimissä) 60 miljardia joka kuukausi syyskuuhun 2016 saakka.

Ei ole epäilystäkään, että mutkien jälkeen suurin osa tästä rahasta on ennestään rikkaiden taskussa ja muut maapallon ihmiset ovat suhteellisesti entistä köyhempiä.

Eero Heliövaara moitti jokin aika sitten televisiossa valtion – eli meidän jokaisen – laiskaa pääomaa. Varmaa on, että kun tätä ryhdytään realisoimaan, sitä ei jaeta osattomille, vaan se luiskahtaa suurpääoman haltuun kuten kävi Postipankin yksityistämisessä, saamamiehenä Björn Wahlroos ja Partekin yksityistämisessä, saamamiehinä Herlinit.

Voiko tätä orjuuteen luisumista estää? Se on pakko estää ihmisyyden nimissä.

Alku voisi olla kansainvälisessä oikeudenmukaisessa kilpailulainsäädännössä, jossa kansainvälisiä konserneja ja holding-omistusta pidettäisiin kartelleina.

Kansainvälinen konserni pystyy toimimaan maailmanlaajuisesti aivan kuin kartelli toimii yhdessä valtiossa. Liekö tämä jäänyt Kilpailuvirastolta huomaamatta?

Voiko Suomi olla edelläkävijä ihmiskunnan pelastamisessa orjuudelta? Aivan ensimmäiseksi olisi myönnettävä, että osuustoiminnallinen liiketoiminta on vahva ase tässä taistelussa ja Kilpailuviraston vaino osuustoiminnallista liiketoimintaa kohtaan voitaisiin eduskunnan tahdosta lopettaa, jos ymmärrystä riittää.

Ennen kaikkea ihmisten tulisi ajatella, ajatella, ajatella.