Yliö: Sosiaalisen ehdollisuuden ja vastuullisuuden toteutus maataloudessa on joukkuepeliä

Työntekijöitä mansikkapellolla. Kuvan henkilöt ja tila eivät liity kirjoitukseen. Kuva: Kari Salonen

Sosiaaliseen vastuullisuuteen ruokaketjussa on viime vuosina kiinnitetty entistä suurempaa huomiota EU:ssa. Vuoden 2025 alussa voimaan tullut sosiaalinen ehdollisuus osana EU:n maatalouden tukijärjestelmää ohjaa kiinnittämään huomiota maatalousalan työntekijöiden työturvallisuuteen ja työhyvinvointiin.

Toiveena toki on, että samalla maatalousyrittäjienkin työturvallisuus paranisi.

Sosiaalinen ehdollisuus maataloustukijärjestelmän osana tarkoittaa sitä, että yhtenä tuen ehtona maatilatyönantajat huolehtivat työntekijöidensä työturvallisuudesta, kuten laissa jo määrätään. Yleisesti ottaen Suomen maatiloilla ymmärretään, että maatila on niin yrittäjälle kuin sen työntekijöille työpaikka, jossa kannattaa pelata yhteiseen maaliin.

Suomessa maatiloilla sosiaalinen ehdollisuus ei käytännössä aiheuta muutoksia, sillä Suomen työturvallisuuslaki ja työsopimuslaki kattavat aika pitkälle siinä asetetut vaatimukset, joita maatilatyönantajat ovat tähänkin asti noudattaneet: työsopimus ja työehdot, työterveyshuolto ja vakuutukset, työn vaarojen arviointi ja riskienhallinta, työhön perehdyttäminen, työn valvonta ja ohjaus sekä muut yleiset työnantajan velvollisuudet eli palkanmaksu, veroilmoitukset, työtodistukset ja niin edelleen.

Ainoa muutos siis on, että jos vakavia ongelmia tilalla ilmenee, eikä niitä suostuta korjaamaan, se voi johtaa huomautukseen, kuulemiseen, uhkasakkoon ja vasta sen jälkeen tukikelpoisuuden menettämiseen, kunnes ongelmat on korjattu.

Aluehallintoviraston Markku Rautio avaa Viljelijäklubissa 3.2.2025 pitämässään esityksessä sosiaalisen ehdollisuuden toimenpiteitä. Kenenkään tukia ei tulla epäämään kevyin eväin ja tarkastuksia ei lisätä aikaisemmasta.

Käytännössä mahdollisen tarkastuksen yhteydessä tehdyn korjauskehotuksen jälkeen on runsaasti aikaa hoitaa ilmenneet puutteet kuntoon kaikkien kuulemisten ja seurantatarkastusten jälkeen.

Työsuojeluviranomaiseen kannattaa suhtautua asiantuntijapalveluna, joka auttaa myös yrittäjän oman työhyvinvoinnin ja työturvallisuuden järjestämisessä. Yleensähän maatalousyrittäjä perheineen osallistuu yhtä lailla tilan työtehtäviin, joten jokainen parannus työympäristössä tai -tehtävissä parantaa myös maatalousyrittäjäperheen omaa työhyvinvointia ja tekemistä.

Safehabitus-hankkeessa käsitellään laajasti EU:n ruokaketjun sosiaalista vastuullisuutta ja vertaillaan eri maiden viljelijöiden työturvallisuuden kehittämistarpeita.

Yhteistä eri maissa on maatalouden teknologia, rakennukset ja koneet, joiden investoinnit ovat taloudellisesti suuria keskimäärin pienille maatiloille. Tuotantotyön kehittämisinvestoinnit vaatisivat maatalouteen siten luotettavia rahoitusinstrumentteja.

Lisäksi maatilatoimintojen johtamiseen ja kehittämiseen vaaditaan uutta osaamista ja koulutusta, jolloin huomataan, että koulutuksen ja osaamisen edellytyksenä on tutkittu tieto ja informaatio maataloustuotannon ja työympäristön muutos- ja riskitekijöistä.

Erilaisuutta eri EU-maissa tuottaa se, miten maatilat ja eri sidosryhmät pelaavat yhteen verkostona maatalousalan sisällä, ruokaketjussa sekä osana muuta yhteiskuntaa. Verkosto vaikuttaa esimerkiksi siihen, mitkä tekijät koetaan alalla tärkeäksi, mitä painotetaan koulutuksissa, mitä rahoitetaan tai tutkitaan sekä mistä ja miten media uutisoi.

Suomessa on hyvin kehittynyt sidosryhmäverkosto maatalousalalla, jolla on edellytykset hoitaa hienosti myös maatalouden sosiaalisen ehdollisuuden vastuutekijät.

Näkisin sosiaalisen ehdollisuuden EU:ssa viitekehyksensä, joka kytkeytyy huoleen maatalousalan sosiaalisesti kestävästä kehityksestä. Maatilat tarvitsevat työvoimaa ja tilanjatkajia tulevaisuudessa, jolloin maatalousalan vetovoiman ylläpitämiseksi työolojen, työturvallisuuskulttuurin ja yritysturvallisuuden kehittyminen tiloilla on tärkeää.

Jos ruokaketjun sidosryhmäverkosto olisi jalkapallojoukkue, niin maatalous on usein toiminut joukkueen puolustajana ja puskurina elintarvikemarkkinoiden heilahteluja vastaan.

Sosiaaliseen vastuullisuuteen kuitenkin kuuluu, että koko joukkue osallistuu osaltaan puolustuksen toiminnan tukemiseen eli tässä tapauksessa toimeentulon ja sosiaalisen kestävyyden tukemiseen maataloudessa. Tunnettuahan on, että jos puolustus väsyy, on tappion riski suurempi koko joukkueelle.

Tärkeää joukkuepelissä on myös, että ketään joukkueen pelaajaa, oli se maatalousyrittäjä, jalostaja tai kauppa, ei jätetä yksin nojaamaan onnensa varaan, sillä yhteispelillä voidaan aina paremmin pelata joukkueena samaan maaliin.

Jarkko Leppälä

erikoistutkija ja ex-jalkapalloilija

Luonnonvarakeskus (Luke)