Esimakua sotesta ja maakuntahallinnosta

Keski-Pohjanmaa on toinen maamme mallimaakunnista sote-uudistuksen toteuttamisessa. Tältä asiat näyttävät palvelun käyttäjän ja veronmaksajan silmin.

Toholammilta lakkautettiin röntgen, Lohtajalta ja Ullavalta hammashoito. Kälviälle suunnitellaan Kannuksen hyvinvointikeskusta hammashoidon osalta. Vuodepaikkoja ja toimintaa supistetaan kautta maakunnan.

Uusien päättäjien mielestä tilat, laitteet ja henkilöstö ovat väärissä paikoissa. Uutta on rakennettava. Potilaat, vanhusasiakkaat ja työntekijät kulkevat tai kuljetetaan ristiin rastiin maakuntaa. Vaikka viereisessä huoneessa olisi tyhjää tilaa, pitää sadan kilometrin päässä tavoitella sadan prosentin käyttöastetta.

Omaisten yhteys katkaistaan, vaikka sillä on potilaan kannalta suuri merkitys. Järjestelmä ei anna sille mitään arvoa.

Työyhteisöissä yhteenkuuluvuus on kadonnut taivaan tuuliin.

Tätä rataa asiat menevät Suomen maakunnissa niin kauan, kun vähemmistön turvaksi ei ole sitovaa lainsäädäntöä. Parempaan ei maakunnan oikeudenmukaisuus pysty. Saako tämä olla totta?

Kun asiat olivat kunnan omissa käsissä, työterveyslääkärissä käyntiin meni yksi tunti, nyt koko työpäivä. Kustannukset ja menetykset työnantajille ja työntekijöille ovat kymmenkertaiset entiseen nähden. Uudistukset eivät paranna kestävyysvajetta, joka on yksi sote-uudistuksen keskeinen tavoite.

Keskiössä on hallinto, jonka kustannukset ovat 3–5 prosenttia kokonaisuudesta, ei ihminen. Ihmisten kasvoista voi nähdä totuuden paremmin kuin tilastojen tunnusluvuista.

Sosiaali- ja terveydenhoito on ollut perinteisesti julkisen hallinnon tehtävä. Nyt se jaetaan julkisen ja yksityisen toiminnan kesken.

Tämä herättää melkoista kiimaa sijoittajien omistamissa yhtiöissä. Toimivat tavalla kuin niillä olisi tavallista kansalaista parempaa tietoa. Veikkaan, ja suurella todennäköisyydellä osun oikeaan, että Attendon ynnä muiden vastaavien sinne tänne Suomea rakentamat ja hankkimat tilat eivät kansantaloudellisista syistä tule jäämään tyhjilleen. Riskihän on veronmaksajien.

Kuntien nykyisten tilojen kanssa on kuitenkin niin ja näin. Miksi vanhan hyvän ja toimivan varaan ei voida rakentaa ja kehittää? Tulevaisuus on nyt maakunnan itsensä järjestettävissä. Pitääkö kaikkialla maakunnan alueella asiat olla tasapuolisesti yhtä huonosti?

Soten hallinnon tulee kertoa etukäteen strategiansa, vaikka ajan hengessä tietoja ei anneta keskeneräisistä asioista. Maan hallituksen korostama läpinäkyvyys edellyttää, että ratkaisuille annetaan kasvot ja kerrotaan asioista palveluiden käyttäjille ja maksajille.

Se terävöittää harkintaa ja päätöksentekoa. Ennen kaikkea se helpottaa äänestämistä tulevissa maakuntavaaleissa. Teot ja niiden tekijät on oltava ymmärrettävästi kansan punnittavissa.

Presidentti Trumpin pakkomielle, America first, leviää ruton tavoin ja sitä sovelletaan jo Suomen maakunnissa. Kaikkien kansalaisten tasapuolinen kohtelu on tärkeintä, ei maakuntakeskusten keskinäinen kilpailu tunnettavuudesta, asukasluvun kasvusta ja ynnä muista epäoleellisista tekijöistä.

Maakunnan lehdet meitä siinä auttakoon.