Nousu huipulle vaatii uhrauksia

”Kova pihapeli käynnissä. Mukana (takana) Eveliina-sisko ja Taneli-veli. Pihan vasen reuna piti hiekoittaa, ettei mummi liukastuisi saunaan mennessään.” tuokkolan perhealbumi 

Pekka Tuokkola syntyi todelliseen jääkiekkoperheeseen Alavudella Etelä-Pohjanmaalla. Isä pelasi Alavuden Peliveikoissa ja myös isoveljet Taneli ja Tuomas olivat lätkäkärpäsen puremia. Kun perheen äiti oli töissä iltaisin, lasten hoitopaikka sijaitsi usein Alavuden tekojään liepeillä.

Jääkenttien lisäksi Tuokkolan veljekset pelasivat kiekkoa pihoilla ja kotitalon kahdeksan neliömetrin kellariin rakennetulla kentällä.

Suomen parhaimpiin maalivahteihin lukeutuvan Tuokkolan pelipaikka valikoitui klassisella tavalla, kun isoveljet komensivat hänet maalin suulle eivätkä säästelleet lämärien kovuudessa.

”Sinne mut laitettiin, mutta en hirveästi vastaankaan pannut. Yhdet harjoitukset kävin kenttäpelaajana, jonka jälkeen halusin takaisin maaliin. Kuusivuotiaasta asti olen seisonut tolppien välissä”, Tuokkola kertaa menneitä.

Veskarinalku pääsi mestaruuksien makuun 15-vuotiaana, kun Alavuden Peliveikot voittivat C-junioreiden tekojääratojen keskimaan aluemestaruuden. Voittoon kytkeytyy erikoinen muisto.

”Voitimme turnauksen vain seitsemällä pelaajalla, koska osa pelaajista ei päässyt turnaukseen lähitienoolla järjestetyn Miljoonapilkin vuoksi.”

Tuokkola mietti pitkään, valitseeko lajikseen jääkiekon vai jalkapallon. Lajivalinnan tehtyään Tuokkola ymmärsi, että mikäli hän haluaa huipulle, hän ei voi jäädä pitkäksi aikaa Alavudelle asumaan.

Seuraavaksi piti löytää seura, jossa tehdään laadukasta juniorityötä. Valinta osui Tampereen Tapparaan. Niin Tuokkola muutti 14-vuotiaana Tampereelle päästääkseen mukaan Tapparan junioririnkiin.

”En ymmärtänyt vielä tuolloin, kuinka suuren ratkaisun tein muuttaessani kotoa noin nuorena. Ei niitä valintoja turhia miettinyt, sitä halusi vain kehittyä pelaajana. Onneksi sain taakseni vanhempien tuen. Lähtiessäni minulle ostettiin kännykkä. Niitä ei vielä tuohon aikaan ollut joka pojalla”, Tuokkola myhäilee.

Maalivahti muistelee, että muuton myötä jäähallista muodostui hänelle eräänlainen koti ja tärkeä sosiaalinen ympäristö – oma joukkue antoi tukea ja turvaa isossa kaupungissa.

”Itsenäistyin todella nuorena. Olin tuohon aikaan henkisesti vahvempi kuin muut ikäiseni. Kun joukkuekaverit menivät treenien jälkeen kotiin ja söivät äidin tekemää ruokaa, minä menin yksin kotiin ja tein ruoan itselleni. Se oli elämänkoulu. Ja kun selvisin siitä, miksen olisi selvinnyt harjoituksista ja kehittynyt pelaajana.”