Kuivaamoluolan seinät huokuvat historiaa

Jaakko ja Väinö Pollari istahtivat alas.Kattomaalauksessa ja sanomalehdissä riittää ihmeteltävää. Johannes Tervo 

Täällä voi nostaa ajatukset hetkeksi arjen yläpuolelle. Isokyröläisen Pollarin tilan miesluola sijaitsee 16 metriä korkeassa viljakuivaamossa.

Tilan isäntä Väinö Pollari teki kuivaamokaupat käydessään vuonna 1985 Seinäjoen maatalousnäyttelyssä.

Idean ”ylimääräisestä huoneesta” keksi nuori arkkitehtiopiskelija Kimmo Korhonen, joka oli kesätöissä tilalla.

”Hänen ideastaan lähdimme kehittämään, mutta viralliset piirustukset tekivät maaseutukeskuksen naiset. Koska toisella puolella on rehukoppi, halusimme huoneen myös toiselle puolelle rakennusta”, Väinö Pollari muistelee.

Sisustuksena on pöytä ja kaksi yhdestä puusta veistettyä nojatuolia. Katossa komeilee paikallisen taiteilijan Esa-Matias Heinosen öljyvärimaalaus, joka kuvaa tilan miljöötä kahdella eri vuosikymmenellä.

Huoneen seinät on tapetoitu sota-ajan sanomalehdillä. Muutama vuosi kuivaamon valmistumisen jälkeen Väinö Pollari löysi sattumalta pinkkakaupalla ikivanhoja sanomalehtiä.

”Lehdet oli nakeltu roskalavalle Isonkyrön museon remontin yhteydessä. Keräsin ne talteen ja laitoin tapettiliisterillä seinään. Vanha sanomalehtipaperi on kestänyt yllättävän hyvin aikaa”, hän toteaa.

Ajan patinoimat sanomalehdet pysäyttävät kävijän lukemaan niitä.

”Etenkin sodanaikaisia lehtiä on mielenkiintoista lukea. Itseäni kiinnostaa varsinkin se, millä tyylillä jutut on kirjoitettu entisaikaan”, nuori isäntä Jaakko Pollari toteaa.

Alun perin huoneen oli tarkoitus toimia kuivaamon valvontahuoneena. Siitä tuli hauska erikoisuus, jossa piipahdetaan aina silloin tällöin.

”Täällä ei ole lämmitystä, joten täällä tulee käytyä kesäisin ja aina silloin kun meillä käy vieraita. Nyt olisi korkea aika järjestää jotkut illanistujaiset”, Jaakko innostuu.

Kun Pollarin tilalla harjoitettiin rahtikuivausta takavuosina, tiluksilla saattoi kulkea autojen ja traktorien jono. Silloin miesluolassakin riitti kävijöitä. Kuivurin huristessa äijät tapasivat jutella ja lueskella seiniin tapetoituja lehtiä.

Nyt kuivaamo on 50 hehtaarin viljatilan omassa käytössä. Viime syksynä kuivaamoa käytti yksi ulkopuolinen viljelijä.

On miesluolassa käynyt naisiakin. Joskus maaseutunaiset kokoontuivat tänne askartelemaan myyjäisiään varten. Viljatilaan on käynyt tutustumassa myös paikallisen yläkoulun oppilaita. Yksi tutustumisrasteista on sijainnut miesluolassa.

Omanlainen miesluola on muotoutunut tilan entiseen ruoka-aittaan. Sinne Pollarit ovat keränneet yli 1 500 erilaista pulloa.

Pullokokoelma sai alkunsa 1990-luvun alussa, kun Pukkilansaaren tanssilavan viereinen salmi ruopattiin ja maa-aines ajettiin Pollarin tilan jokirantapellolle.

”Ajoimme saven ja vellin jokirantapellolle talvella. Kevään tullen maasta nousi esiin erilaisia pulloja. Siitä tämä pullohomma lähti.”

Tieto kokoelmasta on levinnyt kylällä. Pulloja on tuotu jopa toiselta puolelta maailmaa.

”Pari päivää sitten postilaatikolle oli tuotu pieni muovipussi, jossa oli pullo ja saatesanat. Eräs ystäväni oli löytänyt kirpputorilta pullon, jota ei kokoelmassani ollut. Todella hieno pullo”, Väinö Pollari esittelee.