Puun oksalta näkee kauemmas

Mediapersoona Tuomas Enbuske on julkisuudessa esittänyt voimakkaita maaseudun vastaisia mielipiteitä.

Hänen mielestään pitäisi muun muassa lopettaa metsistä hohkaaminen, laskeutua puusta alas ja muuttaa joukolla avarakatseisten ja suvaitsevien ihmisten Helsinkiin sekä alettava puhua kaupunkilais­järjestä maalaisjärjen sijaan.

Enbuskenkin kannattaisi perehtyä tämän maan historiaan teollistuneeksi ja kaupungis­tuneeksi yhteis­kunnaksi ja metsien merkitykseen tässä kehityksessä.

Vuosikymmenten saatossa kertyneet sadat tuhannet miljoonat euroissa mitattavat vientitulot ovat varmasti jättäneet jälkensä myös Helsingin seudun kehitykseen.

Maaseudulla elää ja on elänyt hiljaista, kovaan työhön tottunutta, vaatimatonta ja pienen hiilijäljen jättävää väestöä.

Nämä ihmiset ansaitsevat täyden tunnustuksen tekemästään työstä. Ilman heitä ei maan puolustaminenkaan taitaisi onnistua.

Täällä on kasvatettu monta sukupolvea kehittyvän ja kaupungistuvan yhteiskunnan tarpeisiin, usein juuri metsärahoilla.

Mutta on niitäkin, jotka haluavat täällä elää.

Tuskinpa heidän lastensa lapsuus muodostuu katas­tro­faaliseksi, kuten Enbuske on väittänyt.

Meitä maalaisia tarvitaan vielä puhtaan ruuan tuottajina, metsien hoitajina ja käyttäjinä, matkailupalvelujen järjestäjinä sekä monipuolisen infran ylläpitäjinä jo siksikin, että etelän lomailijat, meitä maalaisia viisaampina ja avarakatseisempina, pääsevät ihastelemaan mieluiten koskematonta maaseudun luontoa ja huristelemaan isoilla veneillään ja rämisevillä vesi­skoottereillaan, muutoin niin hiljaisiksi kuihtuneille rantamille ilmestyneille pitsa- ja olut­asemille. Me elätettävät maalaiset vetäydymme rannoilta siksi aikaa metsäneläinten kanssa syvemmälle metsiin.

Ken on luojalta saanut terveen maalaisjärjen, olkoon siitä ylpeä. Kaikille tätä lahjaa ei suoda. Puun oksalta ei ainakaan meidän kaikkien pidä vielä laskeutua. Sieltä näkee kauemmas.