Karjanlanta ideologisessa hyötykäytössä
Kun Antti Rinne pääministerin haastattelutunnilla totesi, että karjanlanta pitäisi saada hyötykäyttöön, ettei sitä ajettaisi pelloille liettämään Itämerta, olin lähinnä huvittunut. Kun nykyinen ympäristöministeri Krista Mikkonen huolehti, että ”lanta pitäisi saada hyötykäyttöön”, huolestuin. Kun nyt Petteri Orpo on lähtenyt osittain samoille linjoille, olen todella huolissani.
Mitä ihmettä on se ”hyötykäyttö”, joka olisi järkevämpää kuin viedä ravinteet takaisin pellolle ylläpitämään ravinnekiertoa ja parantamaan maan viljavuutta?
Orpo mainitsee ravinteiden valumisen, mutta peltojen ravinnetaseet ovat olleet koko EU-ajan negatiiviset eli maaperä on köyhtynyt. Fosforin käyttörajoitukset johtavat ajoittain siihen, että sadon laatu ei riitä täyttämään asetettuja vaatimuksia.
Ei pelloilta ainakaan lannoituksesta johtuen mitään ravinnevalumia tule, koska sadot ottavat enemmän ravinteita kuin pelloille lannoituksen yhteydessä annetaan. Näissä ravinneasioissa unohdetaan myös lähes poikkeuksetta luonnon oma hajakuormitus. Esimerkiksi kaunis, ihailtu ruska on yksi suuri ravinnepäästö.
Selitäpä tätä ympäristöministerille, joka on sitä mieltä että puoli miljoonaa valkoposkihanhea ei voi olla väärässä, ja niille pitää perustaa erityisiä ruokintapeltoja varsinaisten viljelysten suojaamiseksi. Tuleekohan tässä käymään, että karjanlannan laskennallista ravinnearvoa nostetaan, jolloin sitä voidaan käyttää entistä vähemmän ympäristötuen piirissä olevilla pelloilla.
Koska uutta sontaa tulee koko ajan, sitä joudutaan toimittamaan jätteenkäsittelylaitoksille. Siinähän olisi ketju valmiina: viljelijä toimittaa omalla kustannuksellaan lannan laitokseen, maksaa vielä sen käsittelyn ja mahdollistaa siten biokaasun tuotannon myyntiin.
Melko kummalliseen valoon asettuvat ympäristötietoisten poliitikkojen puheet ravinteiden kierrättämisestä ja vallankin puheet suomalaisen viljelijän työn arvostamisesta. Päälle vielä vihervasemmiston pitkään himoitsemat veropohjan laajennukset, niin voidaankin alkaa sammutella valoja lopullisesti. Vai onko tulossa karjanlannan pakkoluovutukset, jotta se saataisiin ”hyötykäyttöön”?
Kauniista puheista huolimatta suomalaista viljelijää pidetään ympäristö- ja ilmasto-ongelmana, vaikka maa- ja metsätalous on ainoa ala, joka pystyy vastaamaan hiilensidonnasta. Sähköauton myyminen, uusien ratojen, pyöräteiden tai tuulimyllyjen rakentaminen eivät sitä tee.
Vesa Jaakkola
Lahti
Onko tulossa karjanlannan pakkoluovutukset, jotta se saataisiin ”hyötykäyttöön”?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
