Tukin käytön lisäys edellyttää kannattavaa liiketoimintaa

Metsätalouteen erikoistuneen Tornatorin toimitusjohtaja Sixten Sunabacka kertoi Maaseudun Tulevaisuudessa (MT 22.5.), että vaarana on, ettei tukkipuulle löydy tulevaisuudessa tarpeeksi kysyntää.

Sunabackan tuotanto­lähtöinen huoli vaarasta, ettei tukille tulevaisuudessa löydy kysyntää, on turha. Suomessa on aina sahattu kaikki markkinoille järkevään hintaan tulevat tukit.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tekemän selvityksen mukaan nykyisillä sahoilla pystytään sahaamaan hallitusohjelman mukaisista 15 miljoonan kuutiometrin lisähakkuista kertyvät tukit.

Luken mukaan sahatavaran tuotannon kasvu edellyttää normaalien korvaus- ja pullonkaulainvestointien lisäksi vain maltillisia investointeja esimerkiksi sahatavaran kuivaukseen. Tuotantokykyä sahoilla on, kilpailukykyä ei.

Hakkuumäärät ovat viime aikoina olleet ennätyksellisellä tasolla ja julkisuudessa kerrotaan puukaupan käyneen hyvin. Samaan aikaan sahojen kannattavuus on heikko viennin vedosta huolimatta.

Tuotantoa joudutaan jo nyt rajoittamaan tukkipulan takia. Tuskinpa Tornatorin­kaan tukit ovat myymättä jääneet. 

Sunabackan mainitsema metsien järeytyminen on näkynyt sahoille tukin keskitilavuuden pienenemisenä ja laadun heikkenemisenä. Merkittävä osa metsien järeytymisestä kertyy jatkossakin kuitupuuleimikoiden varttumisesta tukkileimikoiksi.

Markkinalle tulee siis julma määrä yhä pienempää ja huonolaatuisempaa tukkia, jonka sahaaminen on täysin kannattamatonta perinteisellä puun hinnoittelurakenteella. Lisäksi sahojen sivutuotemarkkinat toimivat huonosti. Porkkanat sahainvestoijille ovat kitkeriä. 

Kolme suurinta mekaanisen metsäteollisuuden toimijaa ovat luopuneet lähes kaikesta sahatavaran jatkojalostuksesta Suomessa. Tuskin olisi luovuttu, jos rahaa olisi osattu tehdä.

Puurakentamisen puolesta on tehty pitkään töitä – TEM:n rahoituksella on taivuteltu YM:n virkamiehiä muokkaamaan rakennusmääräyksiä puun käytön salliviksi. Samaan aikaan sahatavaran käyttö rakentamisessa on vähentynyt.

Sahatavaran jalostukseen ja puurakentamiseen investoidaan, jos kysyntää ja kannattavuutta löytyy. Nykyisillä pelimerkeillä ei löydy.

Jalostamalla ei perusteollisuuden kannattamattomuutta korjata – se on nähty sellu- ja paperiteollisuudessakin.

Huolta pitää kantaa sahateollisuuden kannattavuudesta ja kilpailukyvystä, ei sahauskapasiteetin riittävyydestä. Kapasiteetti seuraa kannattavuutta.

Sahojen taakka metsätalouden kannattavuuden takaajana on liian raskas. Sitä pitää jakaa muille toimijoille.