Vauhdin hurmaa metsätiedon valtatiellä

Mielipide

15.3.202101:00

Kolumni

Hanna Lensu

Vuoden päivät Suomessa on väännetty, käännetty ja tulkittu lakipykäliä, kun hallitus on koettanut asettaa koronarajoituksia, mutta lakiin kirjattuihin perusoikeuksiin ei noin vain voi kajota. Siksi bilehaluisten kosteat yöt baareissa jatkuivat samaan aikaan kun lasten harrastuspaikat suljettiin.

Tietosuoja on asia, jota valvotaan erityisellä tarkkuudella. Siihen on painavat perusteet.

Kun esimerkiksi lähes jokaisen ihmisen raha-asiat hoidetaan täysin virtuaalisesti, aukot tietosuojassa johtaisivat katastrofiin. Samaan laariin kuuluvat terveystiedot, joilla rikolliset ovat keksineet ryhtyä kiristämään.

Samaan aikaan metsäalalla on äimistelty tilannetta, jossa omaisuuden- ja tietosuojan toteutuminen herättää enemmän kysymyksiä kuin niihin on tarjolla vastauksia.

Kyse on siis Värriön yhteismetsän tapauksesta, jossa luontojärjestöjen perustaman FSC-sertifioinnin ehdot estävät puukauppojen teon sellaisen yksityisen maanomistajan maalla, jolla ei ole mitään tekemistä kyseisen sertifiointijärjestelmän kanssa.

Tähän liittyen ympäristöjärjestö Greenpeace on tehnyt omia, luontoarvoihin liittyviä kartoituksiaan yksityismailla, omin luvin. Asian kinkkisyyttä kuvastanee se, että kun MT:n toimittaja otti yhteyttä tietosuojavaltuutettuun kysyäkseen hänen kantaansa asiaan, tämä ei vastannut kysymykseen lainkaan.

Lappilaisen Värriön yhteismetsän tapaus on yksittäinen, mutta samanlaisia FSC-sertifiointiin liittyviä mahdollisia suojeluarvoja on kirjattu tuhansien metsänomistajien maille. Ja kun UPM, Stora Enso ja metsänomistajien osuuskunta Metsä Group ovat FSC:n jäseniä, niiden on tanssittava sen pillin mukaan.

Suomalaiset muistavat aina kehua, miten loistavaa ja maailman parasta metsävaratietoa meillä kerätään. FSC-soppa kaikkine mausteineen pistää miettimään, kuinka hieno asia avoin metsävaratieto lopulta on, jos sitä käytetään elinkeinonharjoittajien vahingoittamistarkoituksessa.

Ennen vanhaan metsäalalla on totuttu ajattelemaan, että töitä paiskitaan yhteiseksi hyväksi. Valtion omistama yritys Tapio Palvelut Oy, jonka aiemmassa organisaatiomuodossa metsänomistajatkin olivat vallankäyttäjinä, oli tekemässä FSC:lle riskiarviokarttaa (HCV), jotta puunostajat osaisivat varoa näitä järjestön kriteerit täyttäviä vaara-alueita puunhankinnassaan.

Konsulttiyhtiö tekee töitä sille, joka maksaa. Maailma on muuttunut.

Metsätalouden harjoittajankin lienee syytä syvällisesti pohtia, mitä kaikkea omilla maillaan voi hyväksyä ja mitä ei. En lainkaan ihmettele kiukkua siitä, että yhtä ja toista touhua perustellaan epämääräisellä jokamiehenoikeudella.

Uutta metsätietolakia sorvattiin työllä ja tuskalla viitisen vuotta sitten. Silloin ihmeteltiin, voiko olla, että yksityisten metsänomistajien omaisuutta koskevaa metsävaratietoa kerätään ja julkaistaan verovaroin ja tulokset lätkäistään EU:n ympäristödirektiiviin vedoten kaiken kansan nähtäville metsään.fi -palvelun avoimen metsätiedon osioon. Ympäristödirektiivissä kun edellytetään, että ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen liittyvän, viranomaisten hallussa olevan ympäristötiedon pitää olla julkisesti saatavilla.

Asiaan saatiin sopu, kun määrättiin, ettei tietoja saa yhdistää henkilötietoihin.

Itselläni alkaa olla kiintiö täynnä avoimuutta. Kävin täppäämässä metsään.fi -palvelusta tarjolla olevat tiedonluovuttamisestot päälle, vaikka sillä ei paljon ole autettu.