Metsästäjätkö kaikkeen syyllisiä?
Mediassa on yleistynyt metsästäjien syyttely ylitiheästä hirvikannasta ja sen seurauksista. Tämän lehden Lukijalta-palstalla (MT 13.4.) metsänhoitaja Seppo Silvennoinen Mikkelistä nosti esiin hirvikärpäset, punkit, metsävahingot ja kolarit.
Hirvikärpäset ovat kieltämättä kiusallinen lisä suomalaiseen metsään. Onneksi ötökät ovat loppukesän riesa ja kangistuvat pakkasten tultua. Punkkien levittäjinä pienemmillä hirvieläimillä lienee suurempi merkitys kuin hirvillä.
Hirvikolarissa on aina kaksi osapuolta, ajoneuvo ja hirvi. Kuljettaja voi omilla toimillaan vähentää hirvionnettomuuden riskiä. Liikennemerkein osoitetuilla vaara-alueilla kannattaa vauhtia hiljentää, samoin hämärässä ja pimeässä. Auringonlaskun jälkeinen tunti on vaarallisin aika, siitä on varoitettu autoilijoita jatkuvasti.
Arvioidut ja omavastuun ylittävät metsävahingot korvataan metsästäjiltä pyyntilupamaksuina kerätyistä varoista. Ei ole metsästäjien vika, jos korvausperusteet ovat pielessä. Syönninestoaineenkin hintaa metsästäjien maksamilla rahoilla alennetaan.
Metsästäjä vastaa harrastuksensa kuluista, ja ne eivät ole vähäiset. Tutkittua tietoa löytyy. Vaikka riistanhoitomaksu on Suomessa halpa, muita kuluja kertyy monin verroin enemmän.
Ukkoutuneiden hirviporukoiden uudistaminen lähtee siitä, että nuoremmat suorittavat ja läpäisevät metsästäjätutkinnon, hankkivat aseen, ampuvat neljä laukausta 23 sentin ympyrään (ampumakoe/hirvi) ja lähtevät jahtiin. Säästä välittämättä. Parin kuukauden viikonloput kuluvat rattoisasti raikkaassa syyssäässä.
Metsästysseuraan tai hirviseurueeseen pyrkivän on syytä tiedostaa, että touhu on paljon muuta kuin käydä muutamana päivänä jahdissa ja olla eturivissä lihasaavi kourassa, kun mahdollista saalista jaetaan. Talkoisiin ja kaikkiin muihinkin toimiin ahkerasti osallistuva jäsen on tervetullut porukkaan.
Armeija, poliisi tai mikään muukaan valtiollinen organisaatio ei hirviä vähennä. Metsästäjät sen tekevät, vapaaehtoisesti.
Viime syksynä Suomessa kaadettiin 46 991 hirveä. Oman metsästysseurani saalis oli 12 hirveä, joista kohdalleni osui kolme kaatoa.
Metsällä vietin 17 päivää, useimmat aamupimeästä iltapimeään. Lisäksi tulevat jälkien etsintäretket ja muut aiheeseen liittyvät lähdöt.
Hirvien takia auton mittariin kertyi viime syksynäkin tuhansia kilometrejä. Kulukorvausta en mistään hakenut enkä saanut.
Reijo Vesterinen
metsästäjä, metsänomistaja
Kannonkoski
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
