Ylen pitäisi nyt ymmärtää, mitä varten se on olemassa – ja se on vaikeaa
Ylen johdon pitää nyt päättää, minkälaisia sisältöjä veronmaksajien oma mediayhtiö tekee. Vielä tärkeämpää olisi määritellä, mitä yhtiö ei tulevaisuudessa enää tee. Samalla yhtiön on puhuteltava omistajakuntansa enemmistöä. Pelkästään erityisyleisöjen palvelemisella yhtiö ei pysty perustelemaan tarkoitustaan.
Toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttilan rooli Yleisradion merkityksen puolustajana on edelleen keskeinen. Kuva: Jarkko Sirkiä4.10.202406:30
Meidän kaikkien omistama Yleisradio on suurimman haasteen edessä vuosikymmeniin. Kun yhtiön pitäisi sovittautua eduskunnan sille asettamaan uuteen taloudelliseen raamiin, pasilalaisen yrityskulttuurin peruskivet järkkyvät.
Vaikka moni muu mediayhtiö on joutunut tekemään samanlaisen säästösuorituksen jo aiemmin, Ylen kohdalla prosessi on julkisempi ja poliittisempi.
Kun muut yritykset etsivät tiukan paikan tullen säästöjä priorisoimalla toimintojaan kohdeyleisöjensä palvelemiseksi, Ylen on vaikea yltää tähän.
Sen pitäisi pystyä palvelemaan kaikkia suomalaisia. Lisäksi sille on sälytetty ja se on myös itse ottanut tehtäviä, joilla pyritään palvelemaan erityisryhmiä vähemmistökielistä sinfoniaorkesteriin, vähän harrastettuihin urheilulajeihin ja muihin kulttuurin pieniin kohdeyleisöihin.
Nyt Ylen hallituksen ja johdon pitäisi pystyä itse määrittelemään, mitä varten yhtiö on oikeastaan olemassa. Eduskunnan asettama hallintoneuvosto tai erilaiset työryhmät eivät ole tähän vuosien saatossa päässeet, eivätkä pääse tulevaisuudessakaan.
Ylen ilmoitukset johtoryhmien pienentämisestä ovat sinällään oikea signaali, jolla viestitään tahtoa toiminnan tehostamiseen.
Se on toki tehtävä joka tapauksessa, mutta kaikkialta säästäminen ei ongelmaa nyt ratkaise.
Pahimmillaan se johtaa nuhjaantuneisiin sisältöihin, jolloin yhtiö ei pysty suuresta budjetistaan huolimatta tuottamaan enää kenellekään validia tarjontaa.
Toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttilan ja Ylen hallituksen puheenjohtajan Matti Apusen pitäisi nyt osoittaa yhtiölle uusi suunta.
Kysymys on yksinkertaisesti siitä, mitä tehdään ja mitä ei tehdä?
Katseet kohdistuvat kalliisiin urheiluoikeuksiin ja kansainvälisiin ohjelmahankintoihin, mutta niissä Yle on aiempien sitoumustensa kanssa jonkin aikaa sidottu.
Tulevina vuosina säästöä olisi saatavissa, mutta Yle Areenan tarjoama vaihtoehto kaupallisille viihdepalveluille on itse asiassa monelle veronmaksajalle huomattavan arvokas etu.
Tässä yhtiö joutuu tiukimman arvovalinnan eteen. Yltääkseen säästötavoitteisiinsa sen olisi nyt jätettävä viihde kaupallisten toimijoiden tehtäväksi ja keskityttävä urheilussakin olennaisimpaan.
Suurkisojen suoratoistoissa Yle on jo tällä hetkellä kansainvälinen toimija. Myös muun suomalaisille tärkeän urheilun erottamisen muusta Yle Urheilu pystyy kyllä tekemään.
Epäolennaisen erottaminen olennaisesta on Ylen uuden alun avain. Vaikeinta on puuttua erityisyleisöjen tarjontaan, mutta siihenkin on nyt uskaltauduttava.
Ylen olemassa olon oikeutus perustuu suuren suomalaisen enemmistön kannatukseen. Jos yhtiö ei tässä onnistu, sen kohtalona on marginalisoituminen pienten yleisöjen palvelijaksi.
Tätä joku saattaa haluta.
Meidän Ylen omistajien kannattaa kuitenkin kysyä itseltämme, haluammeko me tätä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
