Meri-Lapin sote-sotkun juuret

Olen mielenkiinnolla seurannut sote-uudistuksen etenemistä. Kysymyksessä on todellinen vuosisadan muutos, mutta sillä on avoimia vastustajia, piilo­vastustajia ja yksityisen sektorin itsekkäitä lobbareita.

Kysymys on valta­taistelusta ja kaikki keinot näyttävät olevan sallittuja. Yksityinen veronmaksaja, soten henkilöstö, pienet yritykset ja kuntapäättäjät istuvat katsomossa ja ovat ihmeissään prosessin etene­misestä.

Muutosjohtamisen viestintä on taitolaji. Kokoomus osaa viestinnän ja käyttää kaikki kanavat tehokkaasti. Ollaan hallituksessa liikuttavan yksimielisiä. Hyödynnetään näkyvien vaikuttajien viestintä­osaaminen. Hyödynnetään isojen palveluorganisaatioiden resurssit. Toteutetaan hajota ja hallitse muutosjohtamista.

Muutosjohtamisessa on tärkeää tavoitekuva, aika­taulutus, sitouttaminen, avoimuus ja selkeät päätökset.

Onko nyt näin tapahtunut? Nyt näyttää, että jotkut tahot eivät toimi yhteisesti sovittujen periaatteiden mukaisesti.

Tämän hallituksen aikana on havaittavissa hajota ja hallitse toimintatapa, johon kuuluu Meri-Lapin valmistelijoiden ja päättäjien taidokas lobbaus. Lobbareina ovat kokoomus­taustaiset Mehiläisen johtajat.

Miten on mahdollista, että 84 keskustalaista valtuutettua äänesti Mehiläisen sopimuksen puolesta ja vain kahdeksan oli hylkäyksen kannalla?

Kokoomuksella on alueella kymmenen valtuutettua. Todellinen voimannäyttö valinnaisuuden puolesta. Toteutuuko päätöksessä kokoomuksen ajattelu- ja toimintatapa: ”Kaveri jätetään aina.”

Miten saadaan syntymään viimein maakunnallinen sote-­kokonaisuus? Miten yhtenäis­tetään viestintä ja päätöksen­teko? Miten taataan julkisen palvelutoiminnan ohjaus?