Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Hallitus sekoilee ja peruu päätöksiään – omaa hallitusohjelmaa on noudatettava

    Viime viikkoina Marinin hallitus on alkanut osoittaa entistä vakavampia oireita kyvyttömyydestä jalkauttaa päätöksiä käytäntöön.

    Sanna Marinin (sd.) hallituksen päätöksentekokyky horjuu. Viime keväänä hallitus oli kehysriihessä kaatua keskustan ja muun hallituksen erimielisyyksiin talouspolitiikan raameista ja suhtautumisesta velkaantumiseen. Syksyn budjettiriihessä vihreät horjutti hallitusta vaatimalla uusia ilmastotoimia jo aiemmin päätettyjen päälle.

    Hallituksen sisäiset jännitteet tuskin ovat jääneet keltään politiikkaa seuraavalta huomaamatta. Viime viikkoina Marinin hallitus on alkanut osoittaa entistä vakavampia oireita kyvyttömyydestä jalkauttaa päätöksiä käytäntöön.

    Pari viikkoa sitten poliisille haettiin lisää määrärahoja lisätalousarviosta, jotta poliisivoimien yt-neuvottelut saatiin peruuntumaan. Rahojen kierrättäminen lisätalousarvion kautta ei toki ole tavatonta, mutta tällä viikolla hallitus lähti jälleen pakittelemaan – tällä kertaa kulttuuripuolen leikkauksista.

    Kulttuurileikkauksista perääntyminen asettaa pääministeri Marinin ja koko hallituksen toiminnan merkilliseen valoon. Kulttuuripuolen määrärahojen leikkauksesta oli nimittäin päätetty koko hallituksen toimesta, eikä sen perumista silloin vaatinut kuin vasemmistoliitto. Kun koronaoloissa kovia kokenut kulttuuriala nousi, ymmärrettävästi, leikkauksista kuultuaan takajaloilleen, muuttuikin ääni kellossa.

    Ensin näytti siltä, että pääministeri vierittää syytä koko hallituksen siunaamista leikkauksista yksin kulttuuriministeri Antti Kurvisen (kesk.) niskoille.

    Sen jälkeen pääministeri twiittasi eilen torstaina, että SDP:n kantana onkin leikkausten peruminen.

    On eittämättä hyvä asia, että poliisin ja kulttuuripuolen määrärahat turvataan.

    Yhtä lailla huomionarvoista on, että Suomen valtionvelan määrä on kasvanut koronaoloissa hillitöntä tahtia. Koska valtiontaloutta ei voi loputtomiin hoitaa kasvavalla velanotolla, on hallituksella työkalupakissaan vain muutama instrumentti talouden tasapainottamiseen. Näitä ovat talous- ja työllisyystoimet, verotus sekä viime kädessä leikkaukset.

    Olipa edellä mainittujen tärkeysjärjestyksestä tai toteuttamistavasta mitä mieltä tahansa, on maan hallitukselle elintärkeää seisoa oman politiikkansa takana. Kun velkaantumista taitetaan, eivät kaikki keinot ole mukavia. Talous- ja työllisyystoimet herättävät taatusti ärtymystä niin ay-liikkeessä, työttömissä kuin monissa muissakin, toteutettiinpa ne sitten miten päin tahansa.

    Päätettiinpä veroja keventää, korottaa tai pitää ne samalla tasolla, joku nurisee aivan varmasti. Leikkaukset sattuvat, eikä varsinkaan niistä siunaannu päättäjille kiitosta.

    Hallituskausi on kääntynyt jälkipuoliskolleen, jolloin poliitikkojen päätöksentekokyky ei yleensä parane. Marinin ja kaikkien hallituspuolueiden pitää nyt lopettaa sekoilu, hallituskumppaneiden syyllistäminen sekä omien päätöstensä peruminen – ja jatkaa hallitusohjelmansa toteuttamista.