Lukijalta: Hiilidioksiditaloudesta saatava tuloa myös metsänomistajille

Bioperäisen hiilidioksidin talteenotosta syntyvistä päästövähennyksistä pitää Tommi Peltovuoren mielestä saada tuloja myös metsänomistajille. Kuva: Johannes Tervo

Ilmastopaneelin mukaan puuta käyttävässä teollisuudessa syntyy vuosittain 20 miljoonaa tonnia bioperäistä hiilidioksidia, jota talteen ottamalla voitaisiin pienentää kasvihuonekaasupäästöjä. Tilastoissa tällaista hiilidioksidia ei ole, sillä puun käytön päästöt lasketaan niissä maankäyttösektorin kasvihuonekaasutaseeseen. ’Piippuja tulppaamalla’ ei siis luoda mitään ylimääräisiä nieluja, vaan pienennetään maankäyttösektorin laskennallisia päästöjä.

Korvaus päästöjen vähentämisestä kuuluu tietenkin sille, jonka päästöjä leikataan. Siksi teknisten hiilinielujen korvauksesta kohtuullinen osuus kuuluu metsänomistajille. Samalla, kun kehitetään teknisiä ratkaisuja hiilidioksidin talteenottoon, onkin kehitettävä malleja, joilla hiilidioksiditalouden tuottoa jaetaan oikeudenmukaisesti eri toimijoiden kesken.

Vaikka bioperäisen hiilidioksidin hyödyntäminen esimerkiksi sähköpolttoaineiden tuotannossa ei luo hiilinieluja, joista maksettaisiin korvausta, on myös hiilidioksidin kierrättämisellä suuri merkitys metsänomistajille.

Mikäli kasvihuonekaasutilastoinnin perusteet säilyvät nykyisenkaltaisina, johtaa sähköpolttoaineiden käyttö tilanteeseen, jossa polttoaineiden käyttäjät jatkavat ilmaston kuormittamista laskennallisesti päästöttömällä polttoaineella, polttoaineita valmistava teollisuus tekee yhteiskunnan tukemana muhkeat tulot ja metsäomistajalle sälytetään vastuu päästöistä. Nykysäännöillä jokainen sähköpolttoaineista ilmakehään vapautuva hiilidioksidimolekyyli tulee tilastoitua maankäyttösektorin päästöksi.

Epäkohdat johtuvat hiilidioksiditalouden uudenlaisesta ansaintalogiikasta. Perinteisesti metsäteollisuuden arvonlisä on luotu jalostamalla metsänomistajilta ostettua raaka-ainetta myytäviksi tuotteiksi. Hiilidioksiditalouden perusta taas on puun käyttäjille korvauksetta annettu nautintaoikeus metsien hiilinieluihin. Ei miljardien eurojen liiketoimintaa voi rakentaa lahjana saadun nielun varaan.

Ilmastopaneeli kaipaa kannusteita bioperäisen hiilidioksidin talteenoton edistämiseksi. Paras kannuste olisi siirtyminen tosiasioihin perustuvaan kasvihuonekaasujen tilastointiin, jossa jokainen toimija vastaa omista nettopäästöistään.

Järjestelmä olisi oikeudenmukainen ja kannusteet päästövähennyksiin ja hiilidioksidin talteenottoon muodostuisivat automaattisesti. Metsänomistajatkin saisivat ilmastokeskustelussa ehkä arvostuksen, joka heille hiilen sitojana kuuluu.

Tommi Peltovuori

Loppi