Kun maatilat odottavat aktiivisia toimia, ministeriö hyytyy ratkaisujen edessä
Tuottajia kiinnostaa, aikooko hallitus edetä aktiivitilojen määrittelyssä, kuten maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) vielä ennen joulua esitti. Jos ei aio, tämäkin olisi uskallettava kertoa. Tiloilla on oikeus tietää, millainen rooli niille on varattu.
Aktiivitilojen määrittely on ollut ongelmallista aina. Sen on huomannut myös maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah. Kuva: Jaana KankaanpääTyömarkkinoilla palkansaajat taistelevat itselleen mojovia korotuksia 7–8 prosentin ansioihinsa seuraaville vuosille. Samaan aikaan maataloustuottajat kipuilevat ikuiselta tuntuvan kannattavuuskurimuksen kanssa.
Tuorein esimerkki ruokaketjun toimivuudesta on kauppojen jauhelihapula. Kotimaisesta tuotteesta ei vain haluta maksaa omille tuottajille. Sen sijaan tuontiin turvaudutaan taas, vaikka se olisi jopa kotimaista lihaa kalliimpaa.
Tämä luulisi herättelevän myös maa- ja metsätalousministeriötä, jonka tehtävänä olisi huolehtia kotimaisesta maatalouspolitiikasta, mitä se nyt sitten nykyään onkaan.
Menneinä vuosina se joka tapauksessa koettiin kotimaisen tuotannon turvaamiseksi ja jopa maatilojen elinkelpoisuudesta huolehtimiseksi.
Tilanteesta huolimatta meno maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin (kd.) johtamassa valmistelukoneistossa näyttää vain hyytyvän.
Esityksiä kaupan vahvan aseman hillitsemiseksi odotetaan hallitukselta edelleen. Juuri selvempää esimerkkiä markkinan toimimattomuudesta kuin meneillään oleva jauhelihapula, on vaikea keksiä.
Jos tämäkään tilanne ei johda tuottajahintojen nousuun, niin mikä sitten?
Mitä ministeriö aikoo asiassa esittää, kiinnostaa erityisesti kauppaa, mutta myös maatiloja.
Jos asia on osoittautunut liian vaikeaksi tai poliittisesti mahdottomaksi, se on reilua sanoa julki.
Tällä hetkellä todennäköisimmiltä näyttävät toimet, joilla kaupan mahdollisuuksia hyödyttää vahvaa markkina-asemaansa erityisesti dataa keräämällä jotenkin hillittäisiin.
On yhä epäselvää, pystyykö ministeriö suojaamaan elintarviketeollisuutta kaupan omien merkkien aiheuttamalta paineelta.
Jos pystyy, se helpottaisi välillisesti myös maataloustuottajien kustannuskurimusta.
Parhaimmillaankin ministeriön esitykset jäävät maatilojen näkökulmasta yleisiksi. Markkinoiden apu tulee myöhään, jos silloinkaan.
Kun pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus aloitti, sen ohjelmaan kirjattiin pyrkimys tukea aktiivitiloja. Jo kirjoitushetkellä kokeneita maatalouspoliitikkoja hirvitti. Sen verran vaikeasta harjoituksesta on kysymys.
Ennen joulua maatalousministeri Essayah kuitenkin rohkeni esittää aktiivitilojen määräksi 8 500 (MT Live11.12). Ydinjoukon määrittelyn pääperusteena oli ruuantuotanto.
Ministeriön kansliapäällikkö Pekka Pesonen lievensi myöhemmin tulkintaa (MT 17.1.). Pesonen mukaan ”hömppäheinän” aika on ohi ja tiloilta vaaditaan tehokkuutta ja ”arvon” tuotantoa.
Tämän jälkeen asia ei ole edennyt, vaikka moni maataloustuottaja sitä jäi nyt odottamaan. Myös MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg ihmetteli, miksi valmistelu on pysähtynyt (MT 17.3.).
Kysymys on perusteltu. Jos asia on osoittautunut liian vaikeaksi tai poliittisesti mahdottomaksi, se on reilua sanoa julki.
Tuottajien olisi saatava edes tässä asiassa selvä näkymä, minkälaiset tilat hallitus haluaa pitää tulevaisuudessa tuotannossa mukana.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n päätoimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
