Sata sutta riittää Suomelle

Minua psykiatrina kiusaa selvien tosiasioiden kuten susien vaarallisuuden kieltäminen.

Keskustelussa sopivasta susien määrästä on vedottu siihen, että maassamme sudet eivät ole sataan vuoteen tappaneet yhtään ihmistä. Eivät ole, sillä 1800-luvun lopulla sudet tappoivat Varsinais-Suomessa kymmeniä lapsia, ja sudet päätettiin hävittää sukupuuttoon.

Venäjältä hankittiin sudenmetsästäjä ja sudet tuhottiin täysin. Vasta 60-luvulla harhautui Maaningalle susi, jonka ”Susj-Lång” ampui.

On esitetty mielipiteitä, että susi on uhanalainen ja kuuluu maamme luontoon. On keskusteltu susien sopivasta määrästä, ja myös EU pisti lusikkansa soppaan. Nykyään susia lienee maassamme alun kolmatta sataa.

Eräänä perusteena on väitetty, että säädetyllä metsästyksellä susille syntyisi ihmispelkoa. Tämä raja on vuosia sitten ylitetty. Niinpä sudet ovat syöneet kesken ajon hirvi- ja jäniskoiria omistajien ollessa miltei näköetäisyydellä.

Lounais-Suomessa sudet söivät elävältä ponin ja Maaseudun Tulevaisuuden (MT 2.9.) julkaiseman tilaston mukaan lampaitten määrä uhrina on kolmessa vuodessa kolminkertaistunut. Monet lampaitten kasvattajat ovat luopuneet ammatistaan.

Räikeimmän esimerkin julkaisivat Savon Sanomat (22.9.) ja Maaseudun Tulevaisuus (23.9.). Perhon ja Kivijärven rajalla susilauma oli tappanut yöllä 17 emää ja raadellut kahdeksaa. Myös useita karitsoita oli tapettu.

Orvoksi jäi toistakymmentä vuonaa, jotka tuskin selviävät ilman emon maitoa. Sähköllä varustettu aitaus oli vain reilun sadan metrin päässä talosta.

Perhon eläkkeellä olevalla kunnanjohtajalla Pekka Lindholmilla on nyt tilaisuus sanoa ”Mitäs minä sanoin?”, sillä Maaseudun Tulevaisuus oli 14.9. julkaissut hänen kirjoituksensa ”Suurpetojen suojeluun on saatava tolkku.”

Susi on vaarallinen suurpeto. Aikuisia sudet karttavat, mutta on vain ajan kysymys, milloin sudet syövät ensimmäisen lapsen. Kuka vastaa?

Varatuomari Heikki Mäkisen mielestä lainmuutos on tarpeen (MT 23.9.). Suomeen riittää sata sutta.

Kuopio