Kyllä maaseudulla on mahdollisuuksia

Maakunta- ja sote-uudistuksesta on puhuttu vuosia. Sitä on väännetty ja käännetty tavalla tai toisella monen hallituksen ja kaikkien puolueiden toimesta kyllästymiseen asti.

Maaseudulla mietitään, mitä jatko ja uudistukset tuovat tullessaan. Joku saattaa pelätä ja ajatella, että nyt menevät loputkin mahdollisuudet olla, asua, saada palveluita ja tehdä töitä maalla.

Jotkut ovat yrittäneet harrastaa kaupungin ja maaseudun vastakkainasettelua. Tämä on aivan turhaa, kuten tiedämme. Sanotaan kliseisesti, että ei ole toista ilman toista. Kliseen lisäksi tämä on totta. Molemmat hyötyvät toisistaan, rinnakkain on paljon mukavampi elää kuin vastakkain.

Mitä maaseudulla ja harvaan asutuilla seuduilla sitten tehdään? Ensinnäkin viljellään maata ja kasvatetaan eläimiä, harjoitetaan perinteistä maataloutta. Eli tuotetaan ruokaa kaikelle kansalle, myös kaupunkilaisille, vaikka välillä ymmärrys tähän yhteyteen tuntuu hämärtyneen.

Yrittäjyyttä löytyy monenlaista. Naapurin isännän kaivurihommista on kasvanut maanrakennusfirma, kasvi­huone- ja marjanviljelijät työllistävät useita, etenkin kausityöntekijöitä, moni tekee lumi- tai maanteiden parannus­töitä. Maatilamatkailu on voimakkaasti kasvava bisnes, ja kysyntää on ympäri maailmaa. Metropolien ihmiset haluavat hiljaisuutta ja rauhaa, sitähän meillä riittää.

Monilla tiloilla tehdään alihankintaa. Esimerkiksi erilaiset metallialan yritykset työllistävät. Jopa laivan­rakennus tarvitsee maaseudun yrittäjiä avukseen, kun suuria risteilijöitä valmistetaan. Juustolat, viinitilat, pien­leipomot, puuverstaat, käsityöpajat – vain taivas on rajana sille kekseliäisyydelle, jota maa­seudulla on aina ollut.

Voi vain toivoa, että lainsäätäjä ei ainakaan lisäisi yrittäjyyden kasvun esteitä laatimalla uusia säännöksiä. Byrokratiaa voi aina perata, kun perkaajia ja tahtoa vain löytyy. Jospa maakuntauudistus olisikin avain tähän?

Käsi ylös, kuinka monella teistä tämän lukijalla on kesämökki. Kuinka moni teistä soittaa naapurin isännälle tai emännälle, kun apua tarvitaan? Tien aurausta, polttopuita, kukkien kastelua poissa ollessa, vessantyhjennystä, multaa, hiekkaa, nurmikonajoa ja kaislanniittoa.

Miettikääpä vain, kuinka valtavan paljon asioita mökkiläiselle voidaankaan tarjota.

Eri asia on, kuinka moni meistä maksaa kaiken tämän yrittäjälle kuitilla. Olisiko niin, että yrittäjyyden edellytyksiä parannetaan myös sillä, että naapuriapu osataan ymmärtää oikeaksi yrittämiseksi ja siitä maksetaan laskun mukainen korvaus? Kaikki hyötyisivät.

Maaseudulta on ponnistettu myös maailmalle. Yksi myy myssyjä ympäri maailmaa, toinen valmistaa moneen kertaan palkittua väkijuomaa Isossakyrössä, kolmas kasvattaa saparollista possua, joka on luksustuote Aasian markkinoilla.

Metsät kasvavat ja suomalaisesta puusta on moneksi. Sitä hyödyntävät ja jalostavat maaseudun rakennusyrittäjät, hirsitalojen veistäjät, kukkalaatikkojen ja terassien rakentajat puhumattakaan puuteollisuudesta, joka sekin pääosin sijaitsee maaseudulla.

Aktiivimallikeskustelussa kritisoitiin maaseudulla asuvien mahdollisuuksia työllistyä. Ensimmäiset kokemukset ovat osoittaneet päinvastaista.

Maalla 18 tunnin työllistyminen vaaditussa ajassa ei ole temppu eikä mikään. Ahkeralle tekijälle ja itsensä työllistäjälle löytyy töitä, kunhan kysyntä ja tarjonta kohtaavat.

Päivystin MTK:n osastolla Oripään Okra-näyttelyssä heinäkuun alussa. Messut sinällään ovat jo melkoinen osoitus siitä, mitä maaseudulla saadaan aikaan, kun vain halutaan.

Neljän päivän aikana tapahtumassa kävi yli 80 000 ihmistä. Moni heistä haki uusia ideoita, koneita, apuvälineitä, neuvoja ja vertaistukea yrittämiseen.

Keskustelu saman alan tai sitä sivuavien ihmisten kanssa on aina hedelmällistä. Messujen suosiosta voi päätellä, että kerta toisensa jälkeen annettavaa niillä on. Metrilakun ja messumakkaran lisäksi siis.

Maaseutu on Suomessa erittäin vireää. Toivotaan, että seuraavakin hallitus purkaa yrittäjyyden kasvun esteitä ja byrokratiaa sekä ymmärtää sen valtavan potentiaalin, joka maaseudulla piilee.

Joka vielä on sitä mieltä, että maaseutu autioituu tai ettei siellä ole elämää, mahdollisuuksia asua, työllistyä, yrittää tai tehdä töitä, voi hakea lisäuskoa menemällä paikan päälle, jos uskaltaa.

Maalla on aina sopeuduttu ja tartuttu härkää sarvista. On viljelty ja perustettu yrityksiä. Jos ei ole mennyt putkeen, on perustettu uusia ja tehty sivuhommia. Toimettomaksi ei ole jääty. Eikä jäädä nytkään.