Metsälakiarvioinnin tulos kriittinen

Metsälakia ollaan uudistamassa. Sen tärkeitä tavoitteita ovat muun muassa metsänomistajan vapauden lisääminen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen.

Maa- ja metsätalousministeriö teetti lakiehdotuksesta arvioinnin, jonka laativat Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, Suomen ympäristökeskus ja Metsäntutkimuslaitos. Arvioinnin tulos on varsin kriittinen, sillä lakiehdotus on monilta osin ristiriidassa sille asetettujen tavoitteiden kanssa.

MT:ssä uutisoitiin 11.2. virheellisellä tavalla lakiarvioinnin sisällöstä. Siinä maa- ja metsätalousministeriön ylijohtaja Juha Ojala ja MTK:n metsäasiantuntija Lea Jylhä antavat harhaanjohtavan kuvan lakiuudistuksen monimuotoisuusvaikutuksista ja arvioinnin sisällöstä.

Lakiehdotuksessa monimuotoisuuden turvaamista heikentää oleellisesti se, että metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt, metsälakikohteet, määriteltäisiin jatkossa poikkeuksetta pienialaisiksi tai taloudellisesti vähämerkityksellisiksi.

Tällaista määritelmää ei nykylaissa ole, vaikka kohteet ovat nykyisinkin pääsääntöisesti pieniä. Puolet niistä on alle 0,35 hehtaaria. Jos metsälakikohteet rajataan aina pienialaisiksi, jäävät monet monimuotoisuuden kannalta merkittävimmät kohteet ilman lain suojaa.

Lakiehdotus sallisi metsän käsittelyn metsälakikohteissa. Niissä tehtävät poimintahakkuut hävittäisivät kohteiden tärkeitä ominaispiirteitä, kuten estäisivät vanhoja puiden ja järeän lahopuuston muodostumisen.

Näitä piirteitä on talousmetsissä yritetty lakikohteilla säästää ja lisätä. Uhanalaisarvioinnin mukaan lahopuun, vanhojen metsien ja kookkaiden puiden väheneminen on yli 500 uhanalaisen ja silmälläpidettävän metsälajin taantumisen syy.

Metsälakikohteita on Suomessa reilut 100 000 hehtaaria – siis saman verran kuin kitu- ja joutomaaksi jääneitä ojitusalueita Ojalan mukaan.

Metsälakikohteiden kutistamisen ja poimintahakkuiden sallimisen kielteiset vaikutukset ovat monimuotoisuuden kannalta paljon suuremmat kuin ne myönteiset vaikutukset, joita ojitusalueiden uudistamisvelvoitteen poistamisella voidaan parhaassakin tapauksessa saada.

Ojalan mukaan arviointiraportissa on virheellistä tietoa lahopuun vähenemisestä. Raportissa todetaan yksinkertaisesti, että lahopuun väheneminen on merkittävin yksittäinen talousmetsien monimuotoisuutta vähentävä tekijä.

Tässä kohtaa ei käsitellä lainkaan valtakunnan metsien inventoinnin tuloksia, joihin Ojala harhaanjohtavasti viittaa.

Jylhä puolestaan esittää, että ”ympäristötutkijoilla on selvästi ollut suuria vaikeuksia erottaa omia mielipiteitä ja tosiasioita toisistaan. He ovat hyväksyneet johtopäätöksiin vain omaa näkemystään tukevat seikat”.

Arvioinnissa selvitettiin toimeksiannon mukaisesti uudistuksen erisuuntaisia vaikutuksia. Päätelmissä korostetaan suuruudeltaan merkittävimmiksi osoitettuja vaikutuksia, mikä ei ole mielipiteiden ja tosiasioiden sekoittamista.

Jouko Kostamo

Arvioinnin projektikoordinaattori

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio

Pekka Punttila

Arvioinnin projektiryhmän jäsen

Suomen ympäristökeskus Syke