Kansainvälisyyttä ja kulttuuritekoja

Antti Varonen 

Saimi Hoyerin visio yrityksen kehittämisestä kattaa koko lähialueen. 

Saimi Hoyer johdattaa vieraansa hotelli Punkaharjun pieneen kirjastoon. Nojatuolit ovat isot ja ryhdikkäät. Valoisat huoneet tuntuvat hengittävän rakennuksen historiaa pieniä yksityiskohtia myöten.

Keisari Nikolai 1:n avustuksella 1800-luvun puolessa välissä alun perin rakennettu – sittemmin useita kertoja laajennettu – kiinteistö siirtyi eläkeyhtiö Elon omistuksesta Saimi ja Thomas Hoyerille tammikuussa 2016.

Uuteen loistoon kunnostettu hotelli Punkaharju avattiin jo saman vuoden juhannuksena. Kiinnostusta ja asiakkaita riitti.

Vaan eipä ole yritystä ilman haasteita. Marraskuussa 2016 uutisoitiin, että paikka oli ajautunut maksuvaikeuksiin. Hoyer ryhtyy pyydettäessä kertaamaan noin vuoden takaisia tunnelmia.

Nyt hän hymyilee, mutta vuosi sitten hymyä ei juuri irronnut.

”Viime vuoden marraskuu oli musta. En muista siitä mitään.”

Aika oli raskasta muutenkin kuin yrityksen kannalta. Kaksi Hoyerin läheistä ystävää menehtyi ja yksi lähipiiriin lukeutuva ihminen sairastui vakavasti.

Julkista mielenkiintoa herättäneet taloudelliset vaikeudet saivat myös ilkeät henget liikkeelle. Se satutti ainakin hetkellisesti.

”On tietenkin ihmisiä, jotka ovat odottaneet, että milloin tuo tyttö kompastuu korkokenkiinsä”, Hoyer hymähtää, mutta jatkaa sitten saaneensa toisaalta tuhansilta tuntemattomilta kannustusta, mikä ”tuntui ihan mielettömältä”.

Maksuvaikeudet selätettiin ja nyt varauskirja pullistelee. Flow on hyvä. Eikä pelkästään hotelli Punkaharjulla vaan koko alueella. Punkaharju valittiin vuoden 2017 retkikohteeksi. Lisäksi CNN listasi Punkaharjun yhdeksi maailman 50 luonnonihmeestä.

”Sitten voitimme vielä Suomen paras ruokamatkailutuote-kilpailun. Tämä kaikki tuntuu nyt melkein hämmentävältä.”

Hotelli ja yrittäminen ovat Hoyerille paitsi elämäntapa myös ennen muuta kulttuuriteko vanhojen rakennuksien puolesta ja aluetta kohtaan. Hän on halunnut olla mukana nostamassa Punkaharjua tarkoin varjellusta salaisuudesta tunnettuuteen.

Hoyer maalaa isoa kuvaa. Hän visioi että Punkaharjun myötä Savonlinnan ja koko Saimaan alueen profiili nousee. Että lentokoneet eivät lennä enää ainoastaan järven yli Rovaniemelle.

Tavoitteena on myös, että Imatrankoskelta Punkaharjun kautta Kolille kulkeva retkeilijöiden aikoinaan suosima reitti herätettäisiin henkiin.

”Yrittäjyys on sellaista, että yksin kukaan ei tee mitään. Aina kaivataan muita. Ja tietenkin tarvitaan visio ja missio. Ilman niitä paikka on tyhjä konkreettisesti ja mielen tasolla.”

”Emme tee tätä itsellemme vaan vieraillemme. Minulle tyypillistä on tarkkaavaisuus kaikessa. Tehdään kunnolla tai ei tehdä ollenkaan.”

Kansainvälisen mallinuran jälkeen Suomeen palattuaan Hoyer kohtasi asennetta, jonka mukaan ”tytön pitäisi pysyä lestissään” ja keskittyä olemaan ex-malli.

”Onneksi näissä asenteissa on tapahtunut muutos. Kymmenen vuotta ulkomailla esimerkiksi tuottivat valtavan hyödyllisen verkoston, kielitaitoa ja näkemystä hotelliasumiseen sekä ravintoloihin.”

Nyt Hoyer identifioituu ennen muuta yrittäjäksi, jonka yrityksessä olennaista on ympäröivä luonto ja historiaa nykyhetkeen sitova tarina.

Yrittäjyys vie leijonanosan ajasta, mutta Hoyer ehtii sen ohessa tekemään puhekeikkoja.

”Puhuminen on sekin intohimoni. Erilaisten yleisöjen kohtaaminen tuo vastapainoa yrittäjyyteen.”

Mallintöitäkin Hoyer on alkanut tehdä uudestaan. Hänen mielestään kaiken kaikkiaan on tärkeää tehdä monenlaisia asioita, säilyttää laaja-alaisuuttaan. Kaikki osa-alueet vahvistavat toisiaan.

Hoyerin yhteys Punkaharjuun on pitkä. Lapsena vietetyt kesät loivat pohjan ystäväverkostolle. Ulkomailla vietettyjen vuosien aikana Hoyer helli ajatusta, että jos palaa Suomeen, hän muuttaa Punkaharjulle.

”Olen aina kokenut Punkaharjun kodikseni.”

Unelma ei toteutunut ihan heti. Suomeen palattuaan Hoyer ryhtyi asumaan Helsingissä.

Nyt hän on kuitenkin asettunut Punkaharjulle jäädäkseen. Maaseutu ja sen asukkaat ovat ottaneet tunnetun maallemuuttajan avosylin vastaan. Maalla elävät ihmiset ovat Hoyerin mukaan hyvin peräänantamattomia. Erityistä heissä on lämpö ja pysähtymisen taito.

Vieraileminen entisessä kotikaupungissa tuottaa nykyään erilaisen kokemuksen.

”Nyt kun menen Helsinkiin, minun on hyvä olla siellä. Elää hetki siinä rytmissä. Muutaman päivän jälkeen huomaan kuitenkin haaveilevani junasta ja paluusta Punkaharjulle.”

Aurinko siivilöityy lempeästi Punkaharjun hotellin lasikuistin ruutuikkunoista. Eletään parasta sienestysaikaa ja Punkaharjun emäntä kaavailee vielä illemmalla pääsevänsä metsään rakkaimman harrastuksensa pariin.