Taloutta ja politiikkaa Atlantin takana
Kun Kiina yskähtää, Yhdysvaltojen talous sairastuu flunssaan.Joskus on hyvä mennä merta edemmäs kalaan. Vierailin äskettäin Washingtonissa ja New Yorkissa. Matka vahvisti entisestään käsitystäni transatlanttisen suhteen merkityksestä.
Myönteisestä yhteistyöstä Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä viime aikoina voi mainita ilmastopolitiikan. Ilman molempien vahvaa panostusta ja sitoutumista Pariisin ilmastosopimuksen merkitys olisi jäänyt pienemmäksi. Nyt meidän on hyödynnettävä tämä momentum myös muilla aloilla.
Keskustelin Yhdysvaltojen energiaministeri Ernest Monizin kanssa yhteistyön tiivistämisestä puhtaiden teknologioiden ja uusiutuvan energian saralla. Työ jatkuu kesäkuun alussa San Franciscossa Clean Energy -ministerikokouksessa.
Yhdysvaltojen ja Euroopan suhteen perusta on luotu vuosisatojen aikana. Jaamme yhteiset arvot demokratiasta, ihmisoikeuksista, mielipiteen vapaudesta, oikeusvaltiosta ja vapaakaupasta. Muuttunut geopoliittinen ilmapiiri on entisestään korostanut näitä arvoja ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Taloudessa ja esimerkiksi ilmastopolitiikassa yhteiset intressimme ovat kiistattomat.
Tästä huolimatta esiin nousi myös syviä huolenaiheita. Täällä vanhalla mantereella on seurattu erityisesti Yhdysvaltojen presidentin vaalien esivaalikamppailun keskustelua sekavin tunnelmin. Atlantin toisella puolella taas ollaan huolestuneita Euroopan unionin haasteista ja Britannian jäsenyyden kohtalosta.
Tapasin velkakriisin ajan taistelutoverini Ben Bernanken ja Tim Geithnerin, entisen keskuspankin pääjohtajan ja valtiovarainministerin. Yhdysvaltojen merkitys rahoitusmarkkinoilla on edelleen tärkeä, mitä kuvastaa myös dollarin asema maailmantaloudessa.
Kuitenkin kun amerikkalaisten kanssa puhuu taloudesta, kääntyy puhe nopeasti Kiinaan. Voikin melkein sanoa, että kun Kiina yskähtää, sairastuu Yhdysvaltojen talous flunssaan.
Amerikkalaisia puolestaan kiinnostavat Suomen näkemykset Venäjästä. Kun Yhdysvallat alkaa rakentaa uudelleen suhdettaan Venäjään, se heijastuu myös meille lisääntyvänä mielenkiintona Suomea kohtaan.
Transatlanttinen talous on edelleen – nousevista talouksista ja erityisesti Kiinan taloudellisen painoarvon kasvusta huolimatta – maailmankaupan kulmakivi. Yhdysvaltojen ja EU:n välinen vapaakauppa- ja investointisopimus, TTIP, hyödyttäisi molempia osapuolia.
Globalisaation myötä myös Yhdysvalloissa työpaikkoja on menetetty edullisempien kustannusten maihin ja tämän myötä protektionistiset äänenpainot ovat voimistuneet erityisesti esivaalikamppailussa.
Euroopan lukuisat haasteet, kuten pakolaiskriisi ja maahanmuutto sekä Britannian kesäkuussa järjestettävä kansanäänestys EU-jäsenyydestä, herättävät amerikkalaisissa kumppaneissamme huolta EU:n tulevaisuudesta. Tähän myös presidentti Obama kiinnitti huomionsa kautensa viimeisellä Euroopan-kierroksella, jolla hän viesti selvästi tukea integraatioprosessille ja erityisesti Britannian EU- jäsenyydelle.
Mitä tästä kaikesta voimme päätellä? Paljon riippuu luonnollisesti siitä, kuka on ensi vuonna valkoisen talon emäntä – tai isäntä.
Vanhan sanonnan mukaan mikään ei ole niin vaikeaa kuin tulevaisuuden ennustaminen. Rohkenen silti väittää, että vaikka sisäänpäin kääntymistä saatamme nähdäkin, Yhdysvallat ei kuitenkaan tule eristäytymään.
Euroopan ja Yhdysvaltojen kumppanuus on jatkossakin elintärkeä. Yhdysvallat tulee pitämään jatkossakin paikkansa maailman johtavana supervaltana, niin talouden, kulttuurin kuin turvallisuuspolitiikan saralla.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
