Ruuan arvoketju on rikki

Sellaiset suomalaiseen ruokaketjuun juhlallisesti liitetyt arvot kuin kotimaisuus, lähiruoka ja puhtaus ovat loistaneet poissaolollaan, kun on tehty ostovalintoja esimerkiksi jyväskyläläisten päiväkotien ruokahankinnoissa. Näihin hankintoihin tuskin kukaan olisi kiinnittänyt huomiota, ellei yli 400 lasta ja aikuista olisi saanut salmonellatartuntaa (HS 28.6.21).

Jyväskylän salmonellan aiheuttama ruokamyrkytys­epidemia on varsin poikkeuksellinen Suomessa. Globaalisti salmonella on tavallisin ruoka­myrkytyksiä aiheuttava bakteeri. Tartunnat saadaan usein riittämättömästi kuumennetusta lihasta tai kasviksista, joita on kasteltu salmonellaa sisältävällä kasteluvedellä.

Salmonella ei näy eikä maistu saastuneessa elintarvikkeessa. Sen hankaliin ominaisuuksiin kuuluu myös se, että salmonella ei aiheuta tuotantoeläimille sairauden oireita, vaikka niiden rehussa olisi salmonellaa paljonkin. Salmonellan torjunta on siksi suunnattava koko elintarvikeketjuun.

Suomalaisen ruokaketjun ylpeys ja iso vahvuus on onnistunut salmonellan torjunta. Suomella on kuitenkin oma tarinamme salmonellasta.

Kun yli kuusikymmentä vuotta sitten broilerinkasvatus aloitettiin Suomessa, rehuksi alettiin tuoda lähinnä Chilestä soijaa. Eikä kauaakaan kun broilerikasvattamojen vitsauksena oli salmonella. Kuluttajia oli pakko neuvoa kuumentamaan broilerit huolella ja varomaan, ettei keittiöissä silloin lähinnä pakasteena myytyjen broilereiden sulatus­vesi saastuttanut muita ruokatarvikkeita.

Asiassa ei tyydytty vain valistukseen, vaan lähdettiin tieteen keinoin hakemaan ratkaisua. Kehitettiin salmonellan torjuntaan biologinen menetelmä, niin sanottu competetive exclusion, toiselta nimeltään Nurmi-konsepti, keksijänsä, professori, eläin­lääketieteen tohtori Esko Nurmen mukaan.

Kuoriutuvien munien päälle ruiskutettiin tervettä kanan suolistobakteeriseosta ja näin saatiin pienten poikasten suolisto ”päällystettyä” niin sanotuilla hyvillä bakteereilla, jotka estävät rehussa olevan salmonellan tarttumista eläimiin.

Samaan aikaan rehun puhtauteen ja riittävään kuumennukseen kiinnitettiin huomiota. Suomessa ei alettu käyttää antibiootteja rehun lisäaineena salmonellan torjunnassa, kuten useimmissa muissa maissa.

Vähitellen kehittyi koko ruokaketjun käsittävä salmonellan torjuntaprosessi. Salmo­nellaa testattiin ja testataan säännöllisesti rehusta, eläinten kasvattamoista, teurastamoista, lihan- ja elintarvikkeiden valmistuksen eri vaiheista, valmiista tuotteista ja suurkeittiöistä ja ravintoloista. Näin saadaan mahdollinen salmonellasaastutus mahdol­lisimman nopeasti kiinni ja ruokamyrkytysepidemiat torjuttua. Torjuntaohjelma pyrkii takaamaan myös sen, että salmonellaa ei esiinny eläinten lannassa eikä näin pääse saastuttamaan esimerkiksi vihannesten kastelussa käytettävää pintavettä.

Suomi neuvotteli ja sai EU:hun liittyessään vuonna 1995 salmo­nellan torjuntaa koskevan poikkeuksen. Suomeen saa tuoda vain sellaista tuoretta lihaa, joilla on erityiset salmonellavakuudet. Tämä sopimus auttaa meitä torjumaan ulko­maista alkuperää olevasta lihasta tulevia salmonella­tartuntoja.

Elintarvikkeita tuodaan meille paljon ulkomailta, myös tuoretavaraa, kuten salaattia. Tällaisten elintarvikkeiden alkuperämaalla on merkitystä. Salmonellatilanne EU:n eri maissa on hyvin erilainen, ainoastaan Pohjoismaiden tilanne on lähes samanlainen kuin Suomessa.

Kuluttajan kannattaa lukea alkuperää koskeva tieto pakkauksesta, ei riitä että tyytyy vain valmistuttaja- ja pakkaajatietoihin. Valitettavan usein alkuperämaata ei merkitä. Ilman ostajan vaatimusta tilanne ei muutu.

Takaisin ruuan arvoketjuun. Miksi Jyväskylässä tarjottiin lapsille, jotka sairastuvat aikuisia herkemmin vakavaan salmonellainfektioon, keskellä kesää Ruotsissa valmistettua ja pakattua salaattia? Salaatin alkuperämaata ei ole lehtitiedoissa mainittu, mutta se osoittautui myöhemmin saksalaiseksi.

Vastaus on usein kotimaista tuotetta halvempi hinta. Jos ruuan hankinnassa vain hinta määrää, muut arvot, kuten turvallisuus, lähiruoka ja kotimaisuus, on heitetty romukoppaan.

Erityisesti turvallisuusnäkö­kohta tulisi huomioida, kun tehdään hankintoja sairaaloihin, päiväkoteihin, kouluihin ja hoitolaitoksiin. Näissä paikoissa asiakkaalla ei ole useinkaan kykyä tai mahdollisuutta kysyä ruuan alkuperää.

On tärkeää, että arvot ohjaavat käytäntöä. Kaikki ruokaostoksia ja erityisesti suurkeittiöiden hankintoja tekevät henkilöt voivat vaikuttaa siihen, että Suomen poikkeuksellisen korkea ruuan turvallisuus toteutuu kuluttajan lautasella. Samalla toteutuu ruokaketjun arvoista kotimaisuus ja lähiruoka.

Suomalaisen ruokaketjun ylpeys ja iso vahvuus on onnistunut salmonellan torjunta.