Typpikiertomme vuotaa: Suomessakin käytettävät typpilannoitteet ovat olleet pitkältä peräisin Venäjältä, nyt on aika uusille ratkaisuille

Typpikiertomme vuotaa. Ongelma on yhteinen: typpi on ohjattava tehokkaammin takaisin ruuantuotantoon.

Ruuantuottajat yrittävät sulkea kiertoa parhaansa mukaan, mutta se ei riitä. Päättäjien on varmistettava, että otamme käyttöön teknologioita, jotka palauttavat ruuan sisältämän typen takaisin viljelyyn.

Typpi on ravinneturvan näkökulmasta ratkaiseva kasvinravinne. Ja ruokaturva on sama kuin ravinneturva.

Venäjän hyökkäyssodan seurauksena ja energiakriisin myötä typpilannoitteiden saatavuus on heikentynyt dramaattisesti.

Suomessa käytettävät typpilannoitteet ovat olleet pitkälti peräisin Venäjän ammoniakista, joka on valmistettu –fossiilienergialla – ilmakehän typpikaasusta.

Ilmakehässä on typpeä runsain mitoin: 78 prosenttia sen kaasukoostumuksesta.

Typpikaasun sitominen ilmakehästä vaatii kallista energiaa, joka on yleensä fossiilista alkuperää.

Onkin aika kysyä, miksi päästämme syömämme typen ilmakehään. Mitä pitää tehdä, jotta vuoto tyrehtyisi?

Kasvien biologinen typensidonta auttaa typen saatavuudessa, mutta siihen tarvittavia juurinystyröitä ei ole kaikissa ruokakasveissamme.

Lannan typpi on myös suureksi avuksi, kuten myös viherlannoitusnurmet ja nurmien biokaasutuotannon rejektivesi ja mädäte.

Jos kuivuus rajoittaa typen käyttöä, sen saatavuutta voidaan tehostaa jaetulla typpilannoituksella, sijoituslannoituksella ja kastelulla. Ravinteet kun kulkevat kasviin veden mukana.

Juuret ja pieneliöt tarvitsevat happea hengittääkseen, joten myös maaperän toimivuus ja terveys ovat tässä avainasemassa.

Kiertotaloudessa materiaalit ja aineet pysyvät pitkään kierrossa ja sivuvirtoja käytetään uudelleen sen sijaan, että niistä tulisi jätevirtoja. Ruuantuotannossa kiertotalous toimisikin ihanteellisemmin, jos syömämme ruuan ravinteet tuottaisivat uutta ruokaa uudessa sadossa.

Maataloudessa ravinteiden kierrätys on mielletty lannan ja biomassojen ravinteiden hyödyntämiseksi.

Myös pellon ravinnevarojen palauttaminen takaisin kasveihin tulisi nähdä osana kiertotaloutta. Näin arvokkaat ravinteet eivät karkaa ilmaan tai vesistöihin.

Suomessa tuottamamme ruoka kasvaa nopeasti lyhyessä kesässä ja vaatii ravinteet nopeassa aikataulussa. Ruuan ravinteet eivät kuitenkaan tällä hetkellä palaudu takaisin kiertoon.

Syömme ruokaa ja siis kasvinravinteita. Onkin aika ottaa käyttöön jo kehitettyä jätevesien puhdistusteknologiaa ja innovoida uutta, jotta ravinteet saadaan kiertoon koko elintarvikeketjussa.

Uudenlaisia ratkaisuja tarvitaan etenkin siihen, miten kulutusperäiset ravinnevirrat kierrätetään siten, ettei maaperän pieneliötoiminta vaarannu haitta-aineista, joita viemäreihin ja edelleen jätevesien puhdistuslaitoksiin myös päätyvät.

Koostimme viime keväänä Sitran, Luonnonvarakeskus Luken, Suomen ympäristökeskus Syken, MTK:n ja Vesilaitosyhdistyksen asiantuntijoiden kanssa ratkaisuehdotuksia ravinnehaasteeseen.

Keskeiseksi ratkaisuksi tunnistettiin yhdyskuntien jätevesilietteiden hyödyntäminen etenkin typen – mutta myös fosforin ja kaliumin – palauttamiseksi takaisin maatalouteen. Nopeaksi ratkaisuksi ehdotettiin rejektivesien ammoniakin talteenotto ja ohjaus ruuantuotantoon.

Kierrätyslannoitteiden on oltava kemiallisesti ja fysikaalisesti laadukkaita, jotta kierto saadaan toimimaan. Lannoitevalmisteiden sisältämien ravinteiden tulee olla muodossa, josta ne liukenevat maaveteen suoloina juurten hyödynnettäviksi. Tässä prosessissa auttavat maaperän pieneliöt – siksikin niiden toimintakykyä ei saa vaarantaa.

Fysikaalinen laatu tarkoittaa lannoitevalmisteen levitettävyyttä, paakkuuntumis- tai murenemisalttiutta. Ihanteellista olisi, jos valmisteet voitaisiin levittää olemassa olevalla lannoitekalustolla, sijoittaen ja täsmälannoitusoppeja soveltaen.

Paljon on siis ehtoja ja vaatimuksia, jotta ravinteiden kierto olisi täydellisempi.

Suurin aukko on kulutusperäisen typen karkaaminen ilmakehään. Tähän asti vedenpuhdistuslaitosten tehtävänä on ollut puhdistaa jätevedet vesiensuojelua varten. Jatkossa niiden olisi tartuttava myös toiseen tärkeään tehtävään eli ravinteiden talteenottoon siten, että ne voidaan työstää lannoitteiksi.

Ensi keväänä aloittavalla hallituksella on loistava paikka laittaa uutta vauhtia ravinteiden kiertoon ja samalla kiertotalouden toimeenpanoon Suomen tavoitteiden mukaisesti.

Liisa Pietola

johtava asiantuntija

Sitra, Kestävyysratkaisut