Niin paljon on aihetta lauluun
Antti Kantola: Terrafame ja pipo ovat hyvää sanastoa asiansa osaavalle rap-artistille.12.12.201601:00
Aivan aluksi haluan lainata sanoittajamestari Reino Helismaan (1913–1965) lyriikkaa hänen teoksestaan Souvaripojat:
”Valtiopäivill’ on päätetty että jätkäkin saapi laulaa.”
Ilmeistä on, että Juha Sipilän (kesk.) hallitus ei ole suunnittelemassa muutoksia Helismaan raportoimaan päätökseen.
Kiky-, sote-, Nato-, tevanake-, tuposeto- tai horeca-sopimuksissa ei ole pykäliä, jotka muuttaisivat suomalaisille niin rakasta vapaan laulun periaatetta. Niin jätkät kuin muutkin kansalaiset saavat jatkossakin laulaa.
Hallitukselle kiitos, saamme siltä paljon.
Laulujen aiheitakaan ei aiota rajoittaa. Vapaasti voi luikauttaa asiasta kuin asiasta.
Tango ”Talvivaaran ihme” voisi menestyä Seinäjoen markkinoilla. Terrafame ja pipo ovat oivaa sanastoa asiansa osaavalle rap-artistille.
On hyvä, että sananvapaus ulottuu myös lauluihin. Kaukana poissa ovat ajat, jolloin esimerkiksi Yleisradiossa laadittiin soittokieltolistoja kappaleista, joita ei saanut päästää eetteriin.
Mikä lie ollut kieltäjäpäättäjien logiikka?
Ehkä tällainen: Kansalaisilla on huono maku, heitä on varjeltava sopimattomilta sanoilta, joten pannaan biisi pannaan.
Nuori kansa ei näistä tiedä, mutta vanha väki muistaa monia ansioituneita kansantaiteilijoita, joiden hengentuotteita oli soittokiellossa.
Kiellettyjen listalle kipusivat esimerkiksi Hiski Salomaa, Irwin Goodman ja M. A. Numminen.
Suomalaiset ovat laulajakansaa.
Yksinään suomalainen on soololaulaja. Jos paikalla on kaksi, toinen todennäköisesti tulkitsee ja toinen kuuntelee tai sitten duo hoilaa unisonossa. Kolmen porukka perustaa kuoron.
Laulaminen kannattaa, myös kansanterveydellisesti. Laulamisen avulla pienet murheet ovat painettavissa sydämen pohjaan.
Umpimielisille suomalaisille miehille laulu on verraton tapa purkaa tuntoja. Jos sanoja ei muuten tule, sielun sopukat voi avata laulamalla.
Esimerkki terapeuttisesta laulusta on Kauhavan laulukirjaan sisältyvä pohjalaisjörrikän tilitys ”Olut on kaikki ryypätty”:
”Olut on kaikki ryypätty
ja klasit on lyöty rikki.
Taisinpa elää hurjasti,
kun heilanikin itki.”
Laulaa voi melkein missä tahansa. Kerrostalokorisevan tai parvekepavarottin on kuitenkin muistettava etiketti. Laulamiseen on pyydettävä lupa varsinkin, jos luovaa toimintaa on tarkoitus harjoittaa tavallisuudesta poikkeavina aikoina.
Naapurustossa voi olla henkilöitä, jotka työn, levon, sairauden tai muun syyn vuoksi eivät aamuyön tunteina halua kuulla, että poika on tullut kotiin.
Huomaavainen laulaja menee naapurinsa ovelle, kilauttaa kelloa tai koputtaa ja kysyy kohteliaasti: ”Kai laulaa saan?”
Laulaminen on kokonaisedullinen harrastus. Kalliita varusteita ja paksua lompakkoa ei tarvita. Oma ääni riittää.
Karaoke- ynnä muihin kamoihin saa toki uppoamaan omaisuuden. Pakollisia oheislaitteet eivät kuitenkaan ole.
Rehellisyyden nimessä on mainittava, että laulustakin voi langeta kallis lasku. Yleensä tällöin on kyseessä niin sanottu sekakäyttö, jolloin laulun lisäksi on nautittu viinistä ja naisista/miehistä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
