Nyky-yhteisö, yhteisöllisyys ja raviyhteisö

Olen toiminut nyt kaksi kuukautta Turun raviradan vetäjänä ja seurannut läheltä vilkasta ja vaiherikasta raviurheiluun ja -politiikkaan liittyvää keskustelua. Huolenaiheita on monia ja rakentava ja yhteisöämme osallistava keskustelu välttämätöntä.

Reilu vuosi sitten Suomen Hippos aloitti tulevaisuustyön ja järjesti sen osalta Tulevaisuusfoorumin Lahdessa. Tulevaisuusfoorumin yksi puhujista oli tulevaisuustutkija Ilkka Halava. Kuluneen kahden kuukauden aikana olen huomannut monessa tilanteessa palaavani pohtimaan Ilkan puheenvuoron sanomaa, joka mielestäni kiteytyi näin: jotta raviyhteisö elää ja voimistuu, meidän tulee olla yhteisö, johon halutaan kuulua.

Tähän kiteytyy iso osa niistä asioista, joiden äärellä on viime aikoina ollut Suomen Hippoksen valtuuskunta, järjestön tulevaisuustyön tekijät ja monet muut toimijat tällä alalla. Mistä saamme yhteisöömme uusia ihmisiä, harrastajia ja ammattilaisia, omistajia, valmentajia, ohjastajia, kasvattajia? Olemmeko yhteisö, johon halutaan kuulua?

Halava listaa hyvän yhteisön perusteita näin: hyvä yhteisö on verkosto, jossa toteutuvat sosiaalisuus, tukeminen, jaettu tieto, mukaan kuulumisen tunne, sosiaalinen identiteetti, tunnepitoiset siteet ja molemminpuolinen kunnioitus. Yhteisöön kuulumisen tunnetta rapauttavat liian tiukat normit, sulkeutuminen ja paremmuus muihin nähden.

Monet raviurheiluun tavalla tai toisella liittyvät henkilöt ovat julkisuudessakin todenneet, että hevosten ohella parasta hevosurheilussa on yhteisö. Arvostus itse hevosta ja sen eteen tehtävää työtä kohtaan yhdistää ihmisiä. Olenhan itsekin saanut hevosten parista elinikäisiä ystäviä, laajan tuttavien verkoston ja yhteisön, jonka parissa parhaillaan työskentelen.

Meillä on yhdessä valtavan paljon tarjottavaa. Pitkät perinteet ja hienoja tarinoita, arvokasta historiaa. Upea hevonen, eläin, jonka ympärille koko toiminta kiteytyy ja se tarjoaa monta eri statusta toimintaan sen ympärillä. Raviyhteisö tarjoaa paljon näkyviä henkilöitä, persoonia ja urheilusankareita. Meillä on paikat, raviradat, ympäri Suomen johon toiminta kiinnittyy.

Yhteisössämme asuu valtavan paljon tietoa, taitoa, kokemusta ja ymmärrystä, joiden jakaminen eteenpäin on valtavan tärkeää.

Yhteisömme peruselementit ovat siis kunnossa, mutta osaammeko hyödyntää niitä tarpeeksi ja kertoa niistä tavalla, joka tavoittaa nykyihmiset, myös ne, jotka eivät aktiivisesti yhteisössämme toimi? Osaammeko luoda ja määritellä tavoittelemisen arvoisen tulevaisuuden tai tavoitetilan, joka motivoi liittymään yhteisöömme? Osaammeko toimia nykyaikaisia kanavia hyödyntäen läpinäkyvästi ja käyttää valtaa niin, että se motivoi ihmisiä toimimaan yhteisen tulevaisuudenkuvamme puolesta?

Hippoksen tulevaisuustyö ja tuleva strategia ovat isojen asioiden äärellä. Koko maailmankuvamme muuttuu uskomatonta vauhtia ja koronan tapaiset mullistukset nopeuttavat jo tapahtumassa olevaa muutosta entisestään. Näistä on väistämättä raviyhteisöön koituvia negatiivisia vaikutuksia, mutta osaammeko poimia siitä myös ne positiiviset vaikutukset?

Koirakasvattajat raportoivat ennenkuulumattoman suuresta kysynnästä koiranpentujen suhteen. Ratsastuskouluyrittäjät ostavat lisää ratsuja, jotta pystyvät vastaamaan tulleeseen kysyntään.

Ihmiset ovat tulleet tilanteeseen, jossa he miettivät mikä on tärkeää ja etsivät ja keskittyvät siihen mistä saa iloa, nautintoa ja elämyksiä lähellä itseä ja luontoa. Hevosesta ja raviyhteisöstä?

Kutsukaamme heidät mukaan meidän yhteisöömme. Raviyhteisöön.

Kirjoittaja Eeva Karvonen on Turun Hippoksen toimitusjohtaja, joka on aiemmin työskennellyt hevosurheilun kehittämistehtävissä niin Hevosopistolla kuin Suomen Hippoksessa.