Andersson uhkaa vihreitä vasemmalta

Suomen politiikan suunta on viimeiset kuukaudet vienyt vasemmalle. Hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen välinen konflikti sataa vahvasti sosiaalidemokraattien laariin. Myös vihervasemmiston osalta tilanne on kiintoisa. Vihreiden gallup-kannatuksen lasku on jättänyt varjoonsa toisen kiintoisan trendin, vasemmistoliiton nousun.

Tässä lehdessä vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson pitää mahdollisena puolueensa nousua vihreiden ohi ensi kevään eduskuntavaaleissa. Puolue on Ylen kannatusmittauksissa päässyt kuluvana vuonna lähes yhdeksän prosentin keskimääräiseen kannatukseen, mikä on paras saavutus sitten vuoden 2006.

Tuoreessa puolueiden imagoa mittaavassa barometrissa vasemmistoliitto on noussut jo kolmossijalle demareiden ja kokoomuksen jälkeen. Vuodesta 2016 viime kevääseen asti imagokärkeä hallussaan pitänyt vihreät puolestaan putosi nyt peräti neljänneksi (Yle 24.10).

Uupumuksen vuoksi vihreiden puheenjohtajan paikalta keskiviikkona luopuneen Touko Aallon perintö vielä sekoittaa vihervasemmiston voimasuhteita. Vihreillä on nyt muutama kuukausi aikaa saada kannatuksensa kasvuun uuden puheenjohtajan johdolla.

Vaikka puolue valitsee uuden puheenjohtajan pikavauhtia jo ensi viikon lauantaina, tehtävän haltuunotto vie aikansa. Vihreät on hukannut etsikkoaikansa. Puolueväen ja piilevien kannattajien innostaminen uudelleen on työlästä. Luottamuksen lunastaminen ei käy hetkessä, etenkin kun muutkin puolueet ovat heränneet ottamaan ilmastonmuutoksen tosissaan.

Samaan aikaan vihervasemmistosta alkaa nousta uusi kuningatar. Li Andersson haastaa suoraan vihreät, joiden kanssa vasemmistoliitto kilpailee vahvimmin samoista äänestäjistä. Anderssonin vihervasemmistolainen tarjooma on vihreitä monipuolisempi.

Puolue ajaa kunnianhimoista ympäristöohjelmaa vahvalla sosiaalista oikeudenmukaisuutta korostavalla mausteella. Vasemmistoliitto haastaa samalla myös keskustan sen omimmalla alueella, aluepolitiikassa. Anderssonin mielestä pääministeripuolue ei ole onnistunut puolustamaan maakuntia.

Andersson on vihreä pragmaatikko. Hän puolustaa voimakkaasti suomalaista ruuantuotantoa, eikä vastusta puulämmitystä eikä yksityisautoilua maaseudulla. Vaikka Andersson on puoluejohtajana ja poliitiikkona nuori, hän muistaa vasemmistoliiton vahvoja kannatusalueita myös maakunnissa, Lapissa, Kainuussa ja Pohjanmaalla. Maaseutuyrittäjiä Andersson sanoo pitävänsä potentiaalisina ilmastosankareina.

Jos Andersson pystyy pitämään puolueensa edelleen nousukiidossa, vasemmistoliiton on mahdollista päästä aivan vihreiden kintereille. Samalla hän pystyisi ruuvaamaan seuraavan hallituksen linjaa monta piirua vasemmalle.

Andersson haluaa maahan punavihreän hallituksen. Perussuomalaisten kanssa hän ei ole valmis tekemään yhteistyötä. Myös kokoomukseen ja keskustalaiseen pääministeri Sipilään Andersson pitää hajurakoa. Keskusta sinänsä saattaisi vasemmistoliitolle kumppaniksi sopiakin.

Vasemmistoliitto ei seuraavaa hallitusta toki muodosta, mutta yllättävän vahvasti puolue voi olla hallitusneuvotteluissa mukana. Senkin takia Anderssonia kannattaa kuunnella. Tätä tekee myös SDP:n puheenjohtaja ja tämän hetken vahvin pääministeriehdokas Antti Rinne.

Andersson voi nimittäin koukata vasemmalta paitsi vihreiden myös demareiden selustaan. Eikä vasemmistoliittoa kannata sivuuttaa olankohautuksella myöskään keskustassa. Jos puolue aikoo pysyä hallitusvastuussa, vasemmistoliiton maaseutunäkemyksissä voi olla keskustalaisille tuttua klangia vuosien takaa.

Sitä kutsutaan punamullaksi.