Lännen on oltava aktiivisempi, kun Ukrainan sotaa yritetään lopettaa − EU:lle lankeaa iso vastuu kahdesta syystä

Kuva: Timo Filpus

Paine Ukrainan sodan lopettamiseksi kasvaa. Ukrainan paljon puhuttu vastahyökkäys ei joko ole sujunut toivotulla tavalla tai se ei ole vieläkään kunnolla alkanut.

Jos Ukraina ei saavuta merkittäviä läpimurtoja ennen talvea, luvassa on pitkä ja repivä viivytyssota. Sen suurin häviäjä on valitettavasti Ukrainan kansa.

Jo nyt oman alueellisen koskemattomuuden ja suvereniteetin urhea puolustaminen on vaatinut ukrainalaisilta kohtuuttomia uhrauksia. Ilman lännen tukea menetykset olisivat vielä suurempia.

Loputtomasti ukrainalaisetkaan eivät kuitenkaan jaksa ja massiivisinkaan lännen sotilaallinen tuki ei välttämättä riitä siihen, että Ukraina saa takaisin Venäjän valloittamat alueet.

Palkka-armeija Wagnerin kesäkuun kapinan jälkeen näytti hetken siltä, että Venäjän presidentti Vladimir Putin olisi ajettu nurkkaan ja Moskovan sotakoneen iskukyky hiipuisi sisäisten riitojen vuoksi.

Carnegie Russia Eurasia -tutkimuskeskusta Berliinissä johtava Alexander Gabujev varoitti kuitenkin jo heinäkuun lopussa Financial Timesissa, ettei Putin ole niin heikoilla kuin mitä lännessä oletetaan. Venäjän johtajan tavoitteena on edelleen murskata Ukraina. Kaikki resurssit laitetaan peliin tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Moskova laskee myös sen varaan, että Ukrainaa tukevan rintaman taistelukestävyys hiipuu ennen kuin sotatantereella kamppailevien ukrainalaisten. Arvio ei välttämättä ole väärä, kun seuraa keskustelua Yhdysvalloissa ja Euroopassa.

Saudi-Arabian Jeddassa, kruununprinssi Muhammad bin Salmanin siipien suojissa, tasoitettiin viime viikonvaihteessa tietä sodan lopettamiseksi. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin kansliapäällikkö Andri Jermak antoi ymmärtää olevansa tyytyväinen kokouksen tuloksiin.

Lupaavaa oli se, että Kiinan ja globaalin etelän avainmaiden edustajat osallistuivat aktiivisesti neuvotteluihin. Niitä saatetaan jatkaa huipputasolla jo loppuvuodesta. Keskustelujen pohjana on EU-lähteiden mukaan Zelenskyin rauhansuunnitelma.

Näin auvoisesti asia tuskin kuitenkaan etenee.

Venäjä on toistaiseksi pidetty sivuraiteella eikä kukaan osaa varmasti sanoa, minkälaista yhteyttä Saudi-Arabian johtaja bin Salman ja Kiinan kommunistidiktatuurin ykkösmies Xi Jinping ovat pitäneet Kremliin. Joka tapauksessa on syytä olettaa, että Venäjää lähellä olevat ”rauhankyyhkyt” tuskin ovat rakentamassa ratkaisua, jossa Ukraina saisi takaisin kaikki Putinin armeijan valloittamat alueet.

Jos vetovastuu rauhan hieromisessa luisuu liiaksi arvaamattomille autokraateille, ratkaisut voivat olla katkeraa kalkkia Ukrainalle, lännen vapaille demokratioille ja koko sääntöihin perustuvalle maailmanjärjestykselle. Juuri siksi Ukrainaa tukevan ja Venäjää eristävän lännen pitää panna omat diplomaattiset koneistonsa jauhamaan nyt entistä tehokkaammin.

Iso vastuu tästä lankeaa Euroopan unionille. Presidentti Joe Bidenin johtama USA on Putinille enemmän sodan osapuoli kuin EU. Biden joutuu lisäksi enemmän ja enemmän keskittymään Donald Trumpin lyömiseen ensi vuoden presidentinvaaleissa.

EU ja sen mahtimaat tekevät kohtalokkaan virheen, jos ne keskittyvät vain Ukrainan sotilaalliseen tukemiseen ja jättävät rauhan parsimisen tahoille, joiden motiivit ovat vähintäänkin kyseenalaisia.

Periaatetasolla on varmasti hyvä pitää kiinni siitä, että Putin ei saa voittaa laitonta hyökkäyssotaansa. Samaan aikaan presidentti Zelenskyin ja hänen esikuntansa kanssa pitäisi kuitenkin työstää linjausta siitä, minkälainen torjuntavoitto on Ukrainalle siedettävä.

Tämän linjauksen pohjalta olisi lähdettävä aktiivisesti luomaan edellytyksiä rauhanratkaisulle. Sodat eivät koskaan lopu pelkästään sotimalla.