MTK:n puheenjohtajakisa alkoi varmistellen – se voi antaa yllättäjälle tilaa

Kuva: Timo Filpus

Pääkirjoitus|Maatalouspolitiikka

5.9.202505:30

Pääkirjoitus

Niklas Holmberg

MTK:n puheenjohtajavaaliin on vielä reilut kaksi kuukautta aikaa. Asetelma alkaa kuitenkin selkiytyä. Juha Marttilan seuraajaksi pyrkivällä viisikolla on pitkä järjestö- ja maaseututausta. Ehdokkaita voi tulla vielä muitakin. Varsinaiset ehdotukset tehdään vasta MTK:n valtuuskunnan kokouksessa 26.–27. marraskuuta. Kuka tahansa valtuuskunnan jäsen voi ehdottaa uutta nimeä.

MT:n valtuuskunnan jäsenille tekemän kyselyn mukaan moni myös odottaa kisaan mukaan mustaa hevosta (MT 3.9.). Vaikka aikaa on paljon, ei tässä vaiheessa ole enää helppoa lähteä mukaan. Ainakaan, jos aikoo voittaa lopullisessa äänestyksessä. Vaalipaneelit, kenttäkiertueet ja muut tilaisuudet tutustua ehdokkaisiin ovat jo käynnissä. Tuki-ilmoituksia ei MTK:n jäsenjärjestöistä ole vielä kovin montaa tullut, mutta niitäkin nähtäneen lähiaikoina lisää.

Yllätysehdokasta odottavien toiveissa kenties on, että joku merkittävässä asemassa oleva henkilö muuttaisi asetelman perusteellisesti. Käytännössä kukaan ei voi kuitenkaan olla varma voitostaan. Kokonaan eri asia on, pitäisikö MTK:ssakin siirtyä toimitusjohtajamalliin kuten useissa muissa järjestöissä. Silloin tehtävään olisi helpompi etsiä vaikutusvaltaisissa tehtävissä työskenteleviä henkilöitä.

MT Liven tiistainen puheenjohtajatentti ei tuonut ehdokkaiden välille isoja eroja asiakysymyksissä. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että maatalouden tuet tulisi kohdentaa ruokaa tuottaville tiloille. Rahaa EU:n tulevasta budjetista pitäisi luonnollisesti saada mahdollisimman paljon. Tero Hemmilä piti mahdollisena jopa rahoituksen kasvamista. Eerikki Viljanen pohti puolustusrahojen kohdentamista maataloutta ja huoltovarmuutta tukeviin kohteisiin. Junnila näki mahdollisuuksia tuotantosidonnaisten tukien lisäämisessä. Realismia lienee, että tukitasot eivät ainakaan ostovoimaltaan kasva. Niukkuuden jakaminen on perinteisesti vaikeaa, kun samalla pitäisi pitää huolta etujärjestön kaikista jäsenistä.

Kysymys metsänhoitoyhdistysten edustajien äänivallasta MTK:n valtuuskunnassa on jakanut järjestöväkeä pitkään. Puheenjohtajaehdokkaiden välillä se synnytti hienoisia eroja. Antti Kangas lupasi metsänomistajille suorimmin lisää valtaa. Kati Partanen ja Eerikki Viljanen olivat selvästi varovaisimpia valtasuhteiden muuttamisessa. Pitää myös muistaa, että johtokunnan puheenjohtajalla on rajallinen mahdollisuus vaikuttaa asiaan, koska valtuuskunta päättää itse kokoonpanostaan.

Viestintää on tapana arvostella silloin kun jokin asia menee pieleen. Puheenjohtajaehdokkaat haluaisivat kaikki terävöittää MTK:n viestintää omilla tavoillaan. Hidasliikkeisessä järjestöelämässä se ei aina ole helppoa. Onnistuneestakin viestintäkampanjasta on pitkä matka vaikutuksiin, jotka näkyvät konkreettisesti viljelijän tai metsänomistajan tilipussissa. Usein se on myös vastamäkeen puurtamista. Kaupungistuvassa Suomessa maatalous ja metsätalous ovat yhä useammalle täysin vieraita asioita.

Puoluepolitiikka ei tentissä noussut isoon rooliin. Kangas on esiintynyt selkeästi perussuomalaisten ehdokkaana, mikä näkyi muun muassa suhtautumisessa Teemu Keskisarjan maahanmuuttopuheisiin. Viljanen ja Partanen eivät ole erityisemmin tuoneet esiin keskustalaisuuttaan, kuten ei Junnila kokoomustaustaansa. Hemmilä on pyrkinyt esiintymään korostetun sitoutumattomana.

MTK:n pitää kyetä keskustelemaan kaikkien poliittisten ryhmien ja kaiken väristen hallitusten kanssa. Yhtä selvää on, että poliittisilla suhteilla on merkitystä, kun asioihin vaikutetaan.

MTK:n linjauksiin tai toimintatapoihin ei näytä olevan tulossa mullistusta, valittiin puheenjohtajaksi sitten kuka tahansa viidestä ehdokkaasta. Sellaista ei varmasti kaivatakaan. Jollekin uudelle on MT:n kyselyn perusteella kuitenkin tilausta.