Berner tuulettaa liikennepolitiikkaa

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) esitteli maanantaina ministeriönsä suunnitelmat valtion omistamien teiden ja väylien yhtiöittämiseksi sekä kaikkia liikennemuotoja koskevan lainsäädännön kokoamiseksi yhteen.

Bernerin esityksen ydin on, että väylät – tiet rautatiet ja vesireitit – ja niiden ylläpito siirretään valtion budjettikehyksen ulkopuolelle valtion kokonaan omistamaan yhtiöön. Kysymys on isoista rahoista, koska siirrettävän omaisuuden tasearvo on noin 20 miljardia euroa. Valtio omistaa teitä 78 000 kilometriä, rautateitä 6 900 ja vesireittejä noin 60 000 kilometriä.

Berner torjui jo ennakolta epäilyt valtion omaisuuden yksityistämi­sestä. Hänen mielestään väylien pitää edelleen säilyä valtion omistuksessa. Väyläyhtiön omistaisi valtio ja se olisi edelleen poliittisessa ohjauksessa.

Liikenne- ja viestintäministeriön ylijohtaja Juhapekka Ristola vertaa mallia lentokentistä huolehtivan Finavian yhtiöittämiseen (HS 19.4.). Yhtiöittämisen jälkeen Finavia on pystynyt rahoittamaan isoja investointejaan muun muassa Euroopan investointipankin lainoilla.

Väyläyhtiökin voisi käyttää investointeihin ulkopuolista rahoitusta, eivätkä investoinnit rasittaisi valtion budjettia. Valtion budjettitalouden alijäämää keventämällä valtointalous vastaisi nykyistä paremmin EU:n kasvu-­ ja vakaussopimuksen vaatimuksia.

Vaikka kysymys olisi valtion omaisuuden siirtämisestä taskusta toiseen, merkitsisi uudistus rahoitusvaihtoehtojen monipuolistumista ja päätöksentekoon joustavuutta jäykän budjettimenettelyn sijaan.

Esityksen mukaan autoiluun nykyisin perustuvaa verotusta kevennetään saman verran kuin liikenne­investointeihin vuosittain valtion budjetin kautta käytetään. Nämä kaksi miljardia euroa perittäisiin takaisin asiakasmaksuina.

Bernerin esitys on todella selvittämisen arvoinen, mutta samalla olisi ratkaistava muun muassa, miten yksityisteitä kohdellaan ja miten asiakasmaksut kerätään oikeudenmukaisesti.

Tieliikenteen osalta Bernerin esitys koskee vain valtion omistamia teitä. Yksityisteitä, metsäautotiet mukaan lukien on noin 360 000 kilometriä. Niiden rahoituksesta vastaavat teiden osakkaat, mutta he eivät saa kerätä asiakasmaksuja. Valtio toki tukee yksityisteitä, mutta tuki on todella pieni. Tälle vuodelle yksityis­teiden tukemiseen on varattu kahdeksan miljoonaa euroa.

Väylien yhtiöittäminen on vasta alkutekijöissään, mutta Bernerin esittelemä toinen hanke on lähdössä lausuntokierrokselle. Liikenne­kaareksi nimettyyn lakihankkeeseen liittyy muun muassa esitys taksi­liikenteen vapauttamisesta. Esityksen mukaan henkilö- ja tavaraliikennettä voisi hoitaa ilman toimilupaa 10 000 euroon saakka.

Oppositio vastustaa molempia hankkeita, mutta vastustusta löytyy myös hallituksen sisältä. Perussuomalaisten puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini ilmoitti, etteivät Bernerin esitykset kelpaa. Soinin mukaan kyseessä on ministeri Bernerin eikä hallituksen, saati perussuomalaisten kanta. Eduskuntaryhmän puheenjohtajan Sampo Terhon mukaan nykyinen hallitus ei toteuta kyseisiä uudistuksia.

Bernerin esittelemää liikennepakettia voi hyvällä syyllä kutsua liikenne­politiikan ”soteksi”. Kysymys on perustavaa laatua olevasta uudistusesityksestä. Esitysten tyrmäämisen sijaan nyt on aika käydä ennakkoluulotonta keskustelua ja esittää omia vaihtoehtoja. Uudistustarpeesta ei varmastikaan ole erimielisyyttä.

Vaikka hallitus päätti kehysbudjetin yhteydessä satsata seuraavien neljän vuoden aikana yhteensä 700 miljoonaa euroa lisää uusiin liikenne­hankkeisiin, ei teiden ja väylien korjaus­velka lyhene.

Bernerin esitykset ovat terve­tulleita, koska Suomessa vuosi­kymmeniä harjoitettu liikenne­politiikka tarvitsee päivityksen.