Altian myynti voi kostautua

Valtio aikoo luopua yhdestä perinteisimmistä liiketoiminnoistaan. Elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk.) johdolla hallitus on päättänyt laittaa pääosan muun muassa Koskenkorvastaan tunnetusta Altiasta myyntiin. Aivan mutkatonta viinabisneksestä luopuminen ei valtiolle kuitenkaan ole.

Altia on tarkoitus listata Nasdaq Helsinkiin jo maaliskuussa. Lintilä ei ole suostunut arvioimaan, kuinka paljon valtion pitäisi omistuksestaan saada. Myyntiin tulee kaksi kolmasosaa yhtiöstä.

Yhtiön hinnaksi on arvioitu runsaat 300 miljoonaa euroa. Yhtiön viinatehdas sijaitsee Ilmajoella Koskenkorvan kylässä, mutta sillä on toimintaa myös muissa pohjoismaissa, Virossa ja Latviassa sekä Ranskassa, Monille on yllätys, että Altian brändejä tutun kossun lisäksi ovat muun muassa Renault- ja Larsen-konjakit.

Noin 700 henkilöä työllistävä Altia ostaa lisäksi suomalaista laadukasta ohraa yli 200 miljoonaa kiloa. Sopimusviljelijöitä on 1 500. Lisäksi Altia tekee tärkkelystä muun muassa paperiteollisuuden käyttöön.

Se on merkittävä suomalainen teollinen toimija, alueellinen työllistäjä ja kansallinen brändi, suomen kielelle vieraasta nimestään huolimatta.

Mutta miksi valtion kannattaa tästä omistuksestaan luopua? Altia tuloutti valtiolle viime vuonna 70 miljoonaa euroa. Osinkoa on pidetty anteliaana, mutta aivan perusteltua on odottaa samanlaista anteliaisuutta myös tulevaisuudessa. Sitä joka tapauksessa monet yksityisetkin omistajat odottavat.

Tällä tahdilla valtion saama myyntivoitto olisi tienattu takaisin muutamassa vuodessa. Sitä paitsi juuri nyt suomalainen elinkeinoelämä ei kaipaa kovin kipeästi pääomia. Lainojen korot ovat poikkeuksellisen alhaalla ja nousukausi vauhdittaa talouskasvua muutenkin.

Kun nykyinen porvarihallitus oli taipaleensa alussa, talouden näkymät olivat paljon ankeammat. Silloin valtion omaisuuden myyntihankkeita perusteltiin tarpeella vauhdittaa innovaatioita ja saada valtion "laiska tase" tehokkaammin työhön.

Myös suomalaiset suhtautuvat Altian yksityistämiseen epäillen. Maaseudun Tulevaisuus kysyi asiaa laajassa mielipidemittauksessa kansalaisilta. Tuloksena oli, että 73 prosenttia suomalaisista vastusti Altian myymistä (MT 3.1.).

Hallitus on nyt joka tapauksessa päätöksensä tehnyt. Se on kieltäytynyt hyväksymästä Altiasta tehtyjä tarjouksia. Yksi pettyneistä on Kurikan Jalasjärvellä toimiva Pramia, joka havitteli paikallista jättiä itselleen. Nyt Lintilä toivoo muun muassa paikallisten viljelijöiden innostuvan "kossuosakkeista".

Viinatehtaan osakkeita kohtaan tunnettu kiinnostus selviää lähiviikkoina. Viljelijöiden lisäksi osakkeet voisivat kiinnostaa muitakin suomalaisia elintarvikealan yrityksiä periaatteessa aina Valiota myöten. Tällä hetkellä muun muassa Raisiolla tai Atriaa omistajalla Itikalla voisi olla sekä valmiutta että rahaa sijoittaa viinabisnekseen.

Yhtä hyvin asiassa voi käydä toisinkin. Altian prosessi ja toimintatapa voivat kiinnostaa myös kansainvälisiä alkoholijättejä tai ruotsalaisia tai tanskalaisia elintarvikeyhtiöitä, jotka muutenkin ovat valtaamassa Suomen markkinoita.

Jos Altia ajautuu ulkomaiseen omistukseen, jälki voi olla valtion kolmanneksen osuudesta huolimatta rumaa. Isossa konsernissa suomalainen kilpailukykyinenkin viinatehdas jää helposti lapsipuolen asemaan. Tämä kohtalo pitäisi nyt välttää.

Pörssiyhtiössä kansallisen edun ja kotimaisen tuotantoketjun puolustaminen on paljon vaikeampaa kuin tällä hetkellä. Altian osalta eletään kohtalon hetkiä. Iso valtion osingonmaksaja saattaa olla tiellä kohti tytäryhtiön roolia kansainvälisessä konsernissa. Ennemmin tai myöhemmin.