EU:n yhteinen velka on jäsenmaiden hallitusten asia

Pääministeri Petteri Orpon (kok.) johtamalla hallituksella on tekemistä julkisen velan taittamisessa ja hallitus suhtautuu kielteisesti mahdolliseen uuteen EU:n yhteisvelkaan. Orpon mukaan sellaista voidaan käyttää korkeintaan Ukrainan tukemiseen. Kuva: Timo Filpus

EU-vaalien yhdeksi pääteemaksi on noussut puolueiden suhtautuminen mahdollisen Euroopan unionin yhteisen velan kasvattamiseen. Taustalla on korona-kriisin aikana tehty päätös yhteisen velan ottamisesta. Summa oli käsittämättömän suuri, noin 750 miljardia euroa. Velalla, jota kutsutaan elpymispaketiksi, on tarkoitus tukea koronasta toipuvien jäsenmaiden talouksia ja vauhdittaa ilmastoprojekteja ja digitalisaatiota.

Yhteinen laina on perussopimusten vastainen, ja sen kerrottiin olevan ainutkertainen. Nyt puheet uudesta EU:n yhteisvelasta ovat voimistuneet, koska globaalin valtiontukikilpailun seurauksena EU on jäämässä talouskehityksessä jälkeen Yhdysvalloista ja Kiinasta. Nykyinen EU-komissio on väläytellyt niin sanottua suvereenisuusrahastoa tai teollistamisrahastoa, josta pitäisi antaa investointitukea EU:n heikoimmille jäsenmaille.

EU-vaalien alla lähes kaikki puolueet Suomessa vastustavat uutta yhteisvelkaa. Ainostaan vihreät kannattavat sitä. Pääministeri Petteri Orpon (kok.) mukaan hallitus suhtautuu kielteisesti EU:n uuteen yhteisvelkaan, mutta ”vihoviimeisenä ratkaisuna” sitä voisi käyttää Ukrainan tukemiseen. Näin on taidettu kyllä jo tehdäkin.

Kansalaisetkaan eivät halua lisää yhteistä velkaa. Elinkeinoelämän valtuuskunnan (Eva) kyselyn mukaan yli puolet suomalaisista suhtautuu kielteisesti EU:n yhteisvelkaan ja vain 15 prosenttia suhtautuu siihen myönteisesti.

Suomen ja muiden niin sanottujen nuukien jäsenmaiden kielteinen suhtautuminen mahdolliseen uuteen yhteisvelkaan on periaatteellinen, mutta komissio ei ole omalla toiminnallaan ainakaan helpottanut tilannetta. Nykyistä tukipakettia vaivaavat kiire ja salailu.

Helsingin yliopiston Eurooppa-oikeuden professori Päivi Leino-Sandberg on yrittänyt selvittää EU:n elpymispaketin rahankäyttöä. Tietoja kysyessään hän on törmännyt muuriin, vaikka hänen mielestään julkisuus olisi paras tae sille, että rahat käytetään viisaasti. (Yle 26.5.)

Nykyisestä elpymispaketista on käytetty vasta alle kolmasosa, 225 miljardia euroa. Loppujen rahojen käytössä tulee kiire, koska tukirahojen jakaminen loppuu vuoden 2026 elokuussa. Työ- ja elinkeinoministeriössä elpymistuista vastaavan hankejohtajan Mikko Vähä-Sipilän mukaan kiire tulee Suomellekin.

Koska edellisestä tukipaketista on käyttämättä yli 600 miljardia euroa, kyse ei ole rahan puutteesta vaan hyvistä kohteista. Leino-Sandbergin mukaan jokainen teinin äiti tietää, että rahaa on helppo saada menemään, mutta on eri asia mihin.

Yksi kohde voisi olla yritysten tukeminen samalla tavalla kuin Yhdysvallat ja Kiina. Kiinalla on omanlaisensa systeemi, mutta Yhdysvallat antaa oman maan teollisuudelle verohelpotuksia, tukipaketteja ja suojaa teollisuuttaan muun muassa tuntitullien avulla. Tavalla tai toisella EU:n olisi syytä vastata tähän. Uuden yhteisvelan ottaminen tuskin on tarkoituksenmukaista, mutta käyttämättä jääneitä elpymispaketin pääomia olisi mahdollista käyttää teollisten hankkeiden tukemiseen.

Kysymys ei ole vain EU:n kilpailusta Yhdysvaltojen ja Kiinan kanssa, vaan myös kilpailun vääristymisestä EU:n sisämarkkinoilla. EU on höllentänyt valtiontukisäädöksiä, ja isot jäsenmaat käyttävät sitä hyödykseen. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto EK on todennut, että ellei rehottavaa valtiontukikilpailua saada kuriin, tukien jako yhteisestä rahastosta voisi olla vaihtoehto. Eri asia on, kannattaako EU:n lähteä valtiontukikisaan Yhdysvaltoja vastaan.

On tietenkin hyvä, että EU-vaalien yhteydessä puhutaan yhteisestä velasta, mutta asia on viime kädessä jäsenmaiden hallitusten päätösvallassa, koska ne velasta myös vastaavat.