Suomen olisi osattava itse käyttää oma vety hyödyksi

Vedystä voidaan muun muassa jalostaa polttoainetta liikenteelle, raaka-aineita kemianteollisuudelle, ammoniakkia lannoitteiden raaka-aineeksi ja laivojen polttoaineeksi. Kuva: Timo Filpus

Noin viikko sitten valtionyhtiö Gasgrid tiedotti, että keväällä alkanut esiselvitystyö kuuden maan välisestä vetyputkiverkostosta on valmistunut. Selvitystyö jatkuu hankkeen toteutettavuus­selvityksellä.

Nordic-Baltic Hydrogen Corridor -hankeen tarkoituksena on rakentaa vetyputkiverkosto Suomesta Viron, Latvia, Liettua ja Puolan kautta Saksaan. Verkoston pituus olisi noin 2 500 kilometriä ja sen kautta olisi tarkoitus siirtää vuoteen 2040 mennessä 2,7 miljoonaa tonnia uusiutuvaa vetyä maiden välillä. Erityisen innostunut hankkeesta on Saksa, joka haluaisi ostaa Suomesta vetyä rajattomasti.

Uutinen vihreää vetyä siirtävän verkoston mahdollisesta rakentamisesta saattaa kuulostaa hienolta, mutta sitä se ei välttämättä ole. Suomelle tässä verkostossa on varattu raaka-aineen tuottajan rooli. Vaikuttaa siltä, että kaasu kulkisi putkessa vain yhteen suuntaan ja vety siirtyisi jatkojalostettavaksi muihin maihin. Siinä ei kansantaloudellisesti ole järkeä. Olisi erittäin tärkeää, että vety jalostettaisiin lopputuotteiksi itse.

Vety sopii monen tuotteen raaka-aineeksi. Siitä voidaan muun muassa jalostaa polttoainetta liikenteelle, raaka-aineita kemianteollisuudelle, ammoniakkia lannoitteiden raaka-aineeksi ja laivojen polttoaineeksi. Sen avulla voidaan tehdä entistä puhtaampaa terästä ja jopa ruokaa. Vetyä voidaan käyttää myös ylimääräisen sähköenergian varastona.

Suomessa on puhuttu vihreän vedyn valmistuksesta paljon. Suomesta pitäisi tulla tuulivoiman avulla tehtävän vedyn tuotannon suurvalta. Samansuuntaisia odotuksia Suomen suhteen on ollut myös EU:lla, koska unioni nosti viime vuoden lopulla kolmen Suomesta Eurooppaan suunnitteilla olevan kaasuputken rakentamisen tärkeysluokitusta.

Ylen viime vuonna tekemän selvityksen mukaan viime vuoden keväällä Suomessa oli 26 vihreän vedyn teollista hanketta. Niistä 16 hankeen oli määrä aloittaa rakentaminen viime tai tänä vuonna. Joulukuussa niistä 14 oli siirtänyt rakentamisen tai tuotannon aloittamisen aikataulua myöhäisemmäksi tai peruuttanut suunnitelman kokonaan. (Yle 21.12.2023)

Vetytalouden odotettua hitaammasta kasvusta huolimatta Suomella on suuri mahdollisuus tehdä vedystä kova kilpailuvaltti. Ydinkysymys on, löytyykö Suomesta ja ulkomailta kiinnostusta investoida vedyn jatkojalostamiseen Suomessa vai halutaanko meistä vain vetyraaka-aineen tuottajia muiden tarpeisiin?

Kallista putkea ei rakennetta turhaan, vaan sinne pitää saada myös kaasua. Riittääkö vetyä kotimaisten investointien tarpeisiin, ja millä hinnalla? Riittääkö meillä sähköä tuottaa muille vetyä? Viime päivien pörssisähkön hinnanheilahduksista päätellen ylen määrin sähköä ei nyt ole.

Vedyn jatkojalostus edellyttää todella mittavia investointeja. Halpaa ei ole myöskään vihreän vedyn tuottaminen, koska se edellyttää suuria investointeja sähköntuotantoon, erityisesti tuulivoimaan.

Suomella on kuitenkin hallituksen mukaan edellytykset tuottaa vähintään kymmenen prosenttia (eli noin miljoona tonnia) EU:n päästöttömästä vedystä vuoteen 2030 mennessä. VTT:n laskelman mukaan tämä vaatisi lisää sähköenergiaa 50 terawattituntia. Suomen sähköntuotanto pitäisi lähes kaksinkertaistaa, koska sähkönkulutus oli viime vuonna kaikkiaan noin 80 terawattituntia.

Jos Suomen potentiaali vihreän sähkön ja sitä kautta vihreän vedyn tuottamisessa halutaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti, tarvitaan myös paljon ulkomaisia teollisia investointeja. Niiden houkutteleminen ei ole helppo, mutta ei aivan mahdotonkaan tehtävä, koska kiinnostusta ainakin investoida suomalaiseen tuulivoimaan on ulkomailta löytynyt.