Hyvinvointialueilla on näytön paikka

Vuoden alusta suomalaisten terveyspalveluista vastaavat hyvinvointialueet. Kuva: Sanne Katainen

Tänään maanantaina on ensimmäinen arkipäivä uusilla hyvinvointialueilla. Valmistelutyötä on toki tehty jo lähes vuosi sitten pidetyistä aluevaaleista alkaen. Pääosin maakuntarajoja noudattelevat hyvinvointialueet vastaavat suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluista sekä pelastustoimesta.

On saavutus sinänsä, että tähän pisteeseen on päästy. Sote-uudistus alkoi vuonna 2006 kunta- ja palvelurakennehankkeella ja monia käänteitä on vuosien varrella ehditty nähdä. Periaatteellisella tasolla muutos on suurin vuonna 1972 voimaan tulleen kansanterveyslain jälkeen. Tavallisen kansalaisen kannalta ei kuitenkaan ole kyse yhtä isosta mullistuksesta. Nyt tavoitteena on lähinnä nykyisten palvelujen säilyttäminen, kun 1970-luvulla palveluja lisättiin vauhdilla.

Teoriassa hyvinvointialueilla onkin kaikki edellytykset palvelujen turvaamiseen. Perus- ja erikoissairaanhoito sekä sosiaalitoimen koordinaatio on helpompaa, hallinnossa voidaan tehdä säästöjä ja digitaalisaatiota hyödyntää paremmin kuin yksittäisissä kunnissa. Unohtaa ei pidä myöskään suorilla vaaleilla valittuja päättäjiä, joilla valta ja vastuu palveluista viime kädessä on. Suuruuden ekonomia ei kuitenkaan aina toimi. Se näkyy esimerkiksi suurten yliopistosairaaloiden päivystysten tukkeutumisena. Tietojärjestelmien ongelmat ovat suorastaan surkuhupaisia. IT-ongelmia on lähes varmasti edessä myös hyvinvointialueilla.

Suurin haaste on kuitenkin rahoitus. Hyvinvointialueiden talousarvioista selviää, että yhteensä 21 aluetta tekisi ensi vuonna noin 846 miljoonaa euroa alijäämää (MT 28.12.) Absoluuttisesti eniten alijäämää tulisi suurimpiin hyvinvointialueisiin kuuluvilla Pohjois-Pohjanmaalla ja Länsi-Uudellamaalla sekä keskisuuressa Kymenlaaksossa.

Suhteutettuna hyvinvointialueen asukaslukuun Kymenlaakso nousee puolestaan alijäämässä omaan sarjaansa. Kymenlaaksolaista kohti alijäämää kertyisi talousarvion mukaan vajaat 500 euroa, kun kaikkien hyvinvointialueiden asukaskohtaisen alijäämän keskiarvo on noin 174 euroa. Asukasta kohti taloustilanne on paras Pohjois-Savossa, jossa ylijäämää syntyisi arvion mukaan 11 euroa per asukas. Pienimmät suhteutetut alijäämät kertyisivät Päijät-Hämeessä, Pohjois-Karjalassa ja toiseksi suurimmalla hyvinvointialueella eli Varsinais-Suomessa.

Keskustan mielenmuutoksen seurauksena hyvinvointialueet eivät saaneet verotusoikeutta. Ensi vuodeksi niille on varattu valtion budjetista 22,5 miljardia euroa. Summa on hurja, mutta kuten talousarviot osoittavat, se ei riitä edes ensimmäisenä vuonna. Käytännössä valtio ei voi päästää alueita konkurssiin, mutta on selvää, että säästöpaineita kertyy lähivuosina. Vaikka toiminnan tehostamisessa onnistuttaisiin, aiheuttaa väestön ikääntyminen jatkuvasti lisääntyviä kustannuksia.

Asukaskohtaisesti rahoitus vaihtelee eri alueiden välillä suuresti, muun muassa väestön ikäjakauman perusteella. Kainuussa rahoitusta on 5 180 euroa, Etelä-Savossa 5 075 euroa ja Lapissa 4 860 euroa asukasta kohti, mitkä ovat suurimpia hyvinvointialueiden asukaskohtaisia rahoituksia. Vähiten rahoitusta asukasta kohti saavat Uudenmaan hyvinvointialueet. Länsi-Uudellamaalla luku on 3 416 euroa, Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella 3 469 euroa sekä Keski-Uudellamaalla 3 640 euroa.

Maakunnalliset päättäjien asetelma ei ole kadehdittava. Rahat ovat loppu jo ennen kuin toimintaa aloitetaan. Samalla odotukset erilaisia erityispalveluja kohtaan kasvavat. Aluevaalien aikaan ehdokkaiden vahva lupaus oli, että palveluja on jatkossakin saatavilla kaikkialla Suomessa. Tulevina vuosina nuo lupaukset punnitaan. Onneksi palvelujen käyttäjilläkin on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Eduskuntavaalit ovat keväällä ja aluevaalitkin jo kolmen vuoden päästä.