Ilmastokokoukselle suuret odotukset

Pariisissa maanantaina alkaneen YK:n ilmastokokouksen alkuasetelmat ovat paremmat kuin aikaisemmilla ilmastokokouksilla. Maailman suurimpien kasvihuonepäästöjen aiheuttajien Kiinan ja Yhdysvaltojen asenteet ovat aikaisempia kokouksia myönteisemmät.

Pariisin kokoukseen on ladattu paljon ennakkopaineita, koska Durbanin kokouksessa vuonna 2011 YK:n jäsenmaat sopivat aloittavansa neuvottelut poliittisesti sitovasta sopimuksesta. Tämä sopimus on nyt tarkoitus allekirjoittaa Pariisissa. Tavoitteena on pysäyttää ilmaston lämpeneminen enintään kahteen asteeseen.

Odotuksia lisää myös, että 180 maata on etukäteen ilmoittanut, mitä ne aikovat päästöjen vähentämiseksi tehdä. Esimerkiksi EU on luvannut vähentää hiilidioksidipäästöjään vuoden 1990 tasosta vähintään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi uusiutuvan energian osuus on luvattu nostaa 27 prosenttiin energian loppukulutuksesta.

Vaikka poliittista tahtoa on nyt enemmän kuin aikaisemmissa ilmastokokouksissa, niin suurimmat kiistakysymykset ovat samoja kuin ennenkin. Miten tarvittavat toimet rahoitetaan, ja kuinka vastuu jaetaan teollisuusmaiden ja kehittyvien maiden kesken?

Kehitysmaille on jo luvattu päästöjen vähentämiseen sata miljardia dollaria vuodessa vuoteen 2020 mennessä. Pariisissa on tarkoitus selvittää, onko lupauksesta pidetty kiinni.

Pariisissa neuvoteltavan sopimuksen mittakaava on taloudellisesti valtava. Jos sitoumuksensa antaneet 180 maata toteuttavat lupauksensa, niihin tarvitaan Kansainvälisen energiajärjestön laskelmien mukaan 13 500 miljardin euron investoinnit.

Tämäkään summa ei riitä kahden asteen tavoitteen saavuttamiseksi. Se edellyttäisi Suomen pääneuvottelijan Harri Laurikan mukaan investointien nelinkertaistamista. (Kauppalehti 30.11.)

Suomen kannalta on tärkeää, nähdäänkö energiamarkkinoiden murros haittana vai mahdollisuutena. Globaalit investoinnit päästöjen vähentämiseksi ovat joka tapauksessa suuret. Tämä mahdollisuus pitää Suomessa hyödyntää mahdollisimman hyvin.

Meillä on näyttöjä uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisessä. Energiantuotannon rakenne on Suomessa monipuolinen ja energiateknologiaosaaminen on korkeatasoista. Edessä oleva energiamarkkinoiden murros on Suomelle myös mahdollisuus.

Pariisin neuvottelujen lopputulosta on vaikea arvioida. Neuvottelupohjaksi on laadittu 54-sivuinen pohjaesitys, mutta se saattaa vielä loppumetreillä muuttua. Todennäköisesti monet maat haluavat, että heidän olosuhteensa otetaan globaalissa sopimuksessa huomioon.

Esimerkiksi Durbanin ilmastokokouksen päätöksen mukaan Suomen metsät muuttuivat hiilinielusta päästölähteeksi. Sopimuksen mukaan Suomen pitäisi maksaa metsäpinta-alan vähenemisestä, vaikka puusto kasvaa hakkuita enemmän.

Taakanjaon oikeudenmukaisuus on Pariisin kokouksen lisäksi avainasia myös EU:n sisällä. Vaikka EU päätti viime vuonna yhteisistä ilmasto- ja energiapoliittista tavoitteista vuoteen 2030 saakka, niin taakan jäsenmaakohtainen jakaminen tehdään EU:ssa vasta Pariisin kokouksen jälkeen.

EU:n uusissa tavoitteissa luovuttiin maakohtaisesta tavoitteesta uusiutuvan energian osuudeksi sekä uusiutuvien osuuden nostamisesta kymmeneen prosenttiin liikennepolttoaineista.

Päättämättä on myös päästökaupan ulkopuolisten alojen maakohtainen vähennystavoite. Näitä aloja ovat liikenteen lisäksi maa- ja metsätalous, rakennusten lämmittäminen ja jätteiden käsittely. Nykyisen sopimuksen mukaan Suomen vähennystavoite on 16 prosenttia. Eräiden arvioiden mukaan tavoite saattaa kaksinkertaistua 35–37 prosenttiin.

Suomen kannalta on erittäin tärkeää, miten metsien hiilinielu otetaan EU:n sisäisessä taakanjaossa huomioon.

EU:n tavoitteet saattavat Parsiin kokouksen päätösten jälkeen vielä muuttua. On hyvin todennäköistä, etteivät tavoitteet ainakaan lievene. Tästä syytä on tärkeää, että suomalaiset päättäjät paimentavat myös sitä, mitä EU päättää Pariisin kokouksen jälkeen.