Orpon härveli etenee RKP:n temppuilusta huolimatta, mutta vasta säästölista ratkaisee porvarihallituksen synnyn

Ruotsalainen kansanpuolue otti viikonloppuna hetkensä julkisuudessa yrittämällä riitauttaa hallitusneuvotteluja maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä. Lopulta puolue kuitenkin palasi kiltisti ruotuun. Niin se on tehnyt monesti aiemminkin.

Kielipuolueelle on tärkeää olla hallituksessa edistämässä ruotsinkielisen väestön tärkeiksi kokemia asioita.

Oppositioon jääminen tilanteessa, jossa juuri ruotsin kielen erityisasemaan kriittisesti suhtautunut perussuomalaiset istuisi hallituksessa, olisi RKP:lle ollut liian iso riski.

Myös puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson tietää, että oman kielen puolustaminen on RKP:n kannattajille tärkein ja monesti ainoa syy äänestää puoluetta.

Ympäristö- ja maahanmuuttokysymykset tulevat kaukana perässä, eivätkä näkemyserot niissäkään ole enää niin suuria kuin aiempina vuosina.

Myös muiden pohjoismaiden kokemukset ja maahanmuuttopolitiikan kiristykset vaikuttavat tilanteeseen myös Suomessa ja varmasti myös RKP:ssa.

Perussuomalaisten ajamat kiristykset maahanmuuttajilta edellytettäviin tulorajoihin ovat toki vaikeasti ymmärrettävissä.

Muun muassa maaseutuelinkeinojen parissa työskentelevä kausityöntekijä ei näihin perussuomalaisten toivomiin kynnyspalkkoihin välttämättä yllä.

Humanitaarisen maahanmuuton kiristykset tai kehitysyhteistyörahojen leikkaaminen eivät liioin ole miellyttäviä päätöksiä.

Silti tässä taloudellisessa tilanteessa leikkauksia joudutaan tekemään moniin muihinkin etuuksiin. On myös tärkeää, että populistisin teemoin kampanjoinut perussuomalaiset on itsekin tehnyt asiassa myönnytyksiä.

Samoin perussuomalaisten taipuminen ympäristöasioissa muiden puolueiden kanssa kompromissiin on itse asiassa tärkeä asia.

Puolue ei voi 20 prosentin kannatuksella sanella Suomen ilmastopolitiikan suuntaa, vaikka osa sen kannattajista niin edelleen uskoo.

Hallituksen muodostaja Petteri Orpo (kok.) oli lauantaina huomattavan huojentunut RKP:n ja perussuomalaisten keskinäisen nahinoinnin tauottua, ainakin hetkeksi.

Orpo tietää, että kokoomuksen lupaukset valtiontalouden tervehdyttämisestä tarvitsevat tukea juuri hallitusneuvotteluihin osallistuvilta puolueilta.

Tämän tiesi itse asiassa myös RKP, jolle on tärkeä kuitenkin tavoitella edellisen hallituksen jäljiltä porvarillisen puolueen leimaa.

Erityisesti kokoomusta ja muita oikeistopuolueita äänestäneille valtion talouden tervehdyttäminen on tärkeää.

Kaikista suomalaisista kuuden miljardin sopeutusta tulevalla hallituskaudella kannattaa yli 40 prosenttia (MT 28.4.). Kaksi kolmesta suomalaisesta tervehdyttäisi taloutta nimenomaan menojen leikkauksin (MT 9.1).

Valtion talouden sopeutustarve on seuraavan hallituksen ehdottomasti tärkein tavoite, jossa Orpon hallituksen pitäisi välttämättä onnistua.

Tehtävää vaikeuttaa sote-alueiden ehtymättömältä tuntuva rahantarve. Myös talouskasvua pitäisi saada aikaiseksi nopeasti, jotta työllisyys pysyisi nousu-uralla ja työttömyydestä aiheutuvat menot voitaisiin painaa laskuun.

Lisäksi suomalaisia on liian vähän. Maahanmuuttoa tarvittaisiin, vaikka perussuomalaiset tekevät siitä nyt huomattavan vaikeaa.

Seuraavalla hallituksella on edessään myös aiempaa yhtenäisempi vasemmisto-opposition ja ammattiyhdistysliikkeen rintama, joka ei hevillä työttömyys- ja sosiaaliturvan heikennyksiin tai työmarkkinajoustoihin suostu.

Odotettavissa olevat poliittiset lakot koettelevat erityisesti perussuomalaisten kestokykyä. Niin paljon puolueella on ay-taustaisia äänestäjiä, joille karu totuus tulevista reformeista paljastuu vasta tuonnempana.

Jos Orpo saa nyt riitaisen hallitushärvelinsä ilmaan, isot uudistukset kannattaa ajoittaa heti alkuun. Uuden hallituksen toimintakyky voi hiipua yllättävänkin nopeasti vastoinkäymisten koittaessa.