Onko väistämätöntä, että kannattavuus kasaantuu yhä harvemmille tiloille? Tätä kysyy moni Farmarin vieras

Maatalousministeri Sari Essayah (kd.) joutuu Farmari-messuilla vastaamaan tuottajien kannattavuushuoleen. Kuva: Kimmo Haimi

Maatalouden suurtapahtuma, Seinäjoen Farmarinäyttely alkaa ristiriitaisissa tunnelmissa. Elinkeinon näkymät ovat heikentyneet lähes kaikissa tuotantosuunnissa (MT26.6.). Silti puolella tiloista tulevaisuus nähdään kuitenkin ainakin melko hyvänä.

Maaseudun Tulevaisuuden Kantarilla teettämän laajan tutkimuksen lopputulos voi kuulostaa jopa yllättävän myönteiseltä.

Samalla on kuitenkin muistettava alan valtavan nopea rakennemuutos. Tilat ovat lopettaneet tuotantoaan ennätystahdilla. Tästä huolimatta jäljelle jääneiden näkymät eivät ole parantuneet.

Päinvastoin kaupan asema ruokaketjussa tuntuu vai vahvistuvan.

Teollisuus on yhä aseettomampi kaupan vaatiessa brändituotteiden rinnalle usein hyvin samakaltaista kaupan omalla merkillä valmistettua tuotetta.

Kun kaupalla on mahdollisuus hinnoitella omat merkkinsä brändituotteita halvemmiksi, teollisuus kärsii kisassa tappion ja joutuu antamaan myös tuotekehityksensä kaupan haltuun..

Myös S-ryhmän aloittama kansainvälinen Coop-yhteistyö näyttää vääjäämättömästi lisäävän halpaa tuontiruokaa.

Viime kädessä markkinoiden kehitys iskee kovimmin alkutuottajaan.

Varsinkin lihantuottajat seuraavat sydän syrjällään raskaassa velkalastissa olevan HK Foodsin kykyä maksaa tuottajille riittävää hintaa.

Teollisuuden kyky maksaa tuottajille lisää ei ole kasvussa muutenkaan.

Huolimatta sekä eduskuntavaalien että jopa presidentinvaalien alla käydystä huoltovarmuuskeskustelusta, maatalouden ongelmat eivät nouse politiikan agendalle tällä hetkellä lainkaan.

Erityisesti hallitusvastuussa olevien perussuomalaisten ja kristillisdemokraattisen maatalousministerin Sari Essayahin puheet maatalouden suunnan muutoksesta ovat joutuneet syystäkin tarkastelun alle.

Vaikka maataloustuet jäivätkin keväisessä hallituksen säästöohjelmassa leikkausten ulkopuolelle, minkäänlaista parannusta tämä ei elinkeinon tilaan merkinnyt.

Päinvastoin Ruokaviraston henkilöstövähennykset näyttävät vaarantavan tuottajien saamien tukien maksatusta, mikä olisi tuhoisaa koko elinkeinolle.

Myöskään hallituksen lupaamat toimet ruokaketjun reilumman tulonjaon edistämisestä eivät ole edenneet. Ennakkotiedot tulevasta eivät myöskään lupaa hyvää.

Erityisesti kaupan vallan hillitsemiseksi hallituksen tiedossa olevat toimet näyttävät vesittyvän maataloustuottajien odotuksista huolimatta.

Erityisen hankala tilanne on Itä-Suomessa, jossa koko maatalouselinkeinon tulevaisuus näyttää epävarmalta.

Jo tällä hetkellä toimitukseemme tulee huomattava määrä yhteydenottoja, joissa rahoittajien suhtautumisen maatalouden investointihankkeisiin todetaan kiristyneen.

Korkomarginaalit kasvavat ja vakuusvaatimukset ovat jo niin kovia, etteivät tavalliset tilat pysty niihin vastaamaan.

Edessä voi olla itäinen kierre, jossa tilojen lopettamiset lisääntyvät, pellon hinta laskee, teollisuuden mielenkiinto aluetta kohtaan loppuu ja koko elinkeino on vaarassa.

Tähän ei lapinlahtelaisella maatalousministeri Essayahilla olettaisi olevan varaa. Siihen ei ole varaa myöskään Suomella, jos koko maa halutaan pitää elinvoimaisena.

Tällä hetkellä maatalouspolitiikka ajelehtii markkinoiden armoilla.

Yhä pienempi osa tiloista menestyy entistä paremmin, mutta suuri osa kannattavistakin tuottajista pelkää suistuvansa kannattavuusrajan alle.

Sama pätee elintarvikealan yrityksiin, joista osa pystyy vielä pitämään puoliaan kauppaa vastaan.

Jos oikeistohallituksen maatalouspolitiikka on tätä, se kannattaa sitten avoimesti tuottajille kertoa.

Päättäjien vastuu on kuitenkin kova, niin karut tämän politiikan seuraukset ovat.