Metsien päästölaskelmien pitää olla vertailukelpoisia ‒ todennettuja päästöoikeuksia ei ole myytävänä

Akateemikko Markku Kulmalan mielestä Helsingin yliopiston Hyytiälän tutkimusasema on metsän ja ilmaston keskinäisen tutkimuksen kannalta ylivoimainen edelläkävijä maailmassa.  Kuva: Petteri Kivimäki

Tiedeyhteisö ei ole yksimielinen Luonnonvarakeskuksen metsiä koskevista laskelmista. Nyt akatemiaprofessori Markku Kulmala kyseenalaistaa Luonnonvarakeskuksen laskentamallin, jonka mukaan metsät ovat muuttuneet hiilinielusta päästölähteeksi. Metsänhoitoyhdistyspäivällä viime viikolla Kulmala totesi, että siinä on jotain outoa, että Ruotsissa metsät ovat hiilinieluja ja Suomessa ei. Hän sanoi luottavansa Ruotsissa tehtyihin mittauksiin. (MT 3.2.)

Kulmalan mukaan Suomessa on jostain syystä menty väärään suuntaan. Hän ei ymmärrä, miksi Lukella oli painetta julkaista keskeneräinen laskentamalli. Kulmala hämmästeli myös, että on maita, joissa hiilinielut ovat romahtaneet, ja maita, joissa pienentymistä ei ole tapahtunut. Kulmalan mielestä on selvitettävä, käytetäänkö tutkimuksissa samoja menetelmiä.

Kulmala on Helsingin yliopiston aerosoli- ja ympäristöfysiikan professori ja maailman johtava ilmakehän aerosolien fysiikan ja kemian tutkija, jonka tutkimus on lisännyt merkittävästi ymmärrystä ilmastonmuutokseen vaikuttavista mekanismeista. Viime vuonna hänelle myönnettiin tieteellisestä elämäntyöstä Suomen Tiedeakatemian kunniapalkinto.

Suomalaisille on kerrottu jo vuosia, että joudumme ostamaan muilta EU-mailta hiilinieluja, jos emme onnistu vähentämään Lulucf-asetuksen mukaisia tavoitteita. Asetuksen piiriin kuuluvat maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsäsektori.

Asetuksen mukaan sektori ei saa aiheuttaa nettopäästäjä kaudella 2021–2025. Sen jälkeen hiilinieluja pitää edelleen vahvistaa. Vuoteen 2030 mennessä Suomen Lulucf-sektorin hiilinielun pitäisi olla noin 18 miljoonaa tonnia.

Nykyisten laskelmien mukaan tavoitetta ei saavuteta, ja siitä olisi seuraamassa jo parin vuoden kuluttua miljardiluokan lasku veronmaksajille. Suomessa tavoite on sidottu pääosin metsien hiilinielun varaan. Koska laskentakaavoja on matkan varrella muutettu, metsistä uhkaa tulla nielun sijaan jopa päästölähde.

Muutama vuosi sitten käyttöön otetun uuden laskutavan mukaan metsäojitetut turvemaat muuttuvat nielusta päästölähteiksi. Hiljattain Luonnonvarakeskus kertoi, etteivät metsät kykene puusto kasvusta huolimatta nielemään edes oman maaperänsä päästöjä.

Koska päästöoikeuksia pitäisi ostaa toisilta jäsenmailta, herää kysymys, millä maalla niitä on myynnissä. Kulmalan mielestä hiilinieluja ei voi ostaa mistään. Syynä tähän on, ettei Euroopassa ole yhtään maata, jonka hiilinielut olisivat todennettuja.

Kulmalan mukaan jokainen hiilinielu on pystyttävä todentamaan. Suomi on hänen mielestään siihen jossain määrin pystynyt, mutta muut maat eivät vielä pysty. Mittaamiseen tarvittaisiin maailmanlaajuinen verkosto eikä riittävän kattavaa verkostoa ole vielä edes Suomessa.

Kulmalan mielestä Helsingin yliopiston Hyytiälän tutkimusasema on metsän ja ilmaston keskinäisen tutkimuksen kannalta ylivoimainen edelläkävijä maailmassa. Asemalla on yli sata todelliseen mittaustilanteeseen perustuvaa maailman pisintä aikasarjaa metsiä, ilmakehää, kasvihuonekaasuja ja pienhiukkasia koskevassa seurannassa.

Ilmastonmuutoksen torjumisessa olisi ensiarvoisen tärkeää, että työ perustuu oikeisiin lukuihin. Jos tutkijat ja asiantuntijat ovat eri mieltä jo siitä, miten päästöjä pitäisi mitata, on toimenpiteiden tekeminen ja mitoitus arpapeliä. Kyseessä ovat niin suuret asiat, ettei siihen kerta kaikkiaan ole varaa.

Suomalaisten kannalta on myös tärkeää, ettei päästöoikeuksia lähdetä ostamaan vajavaisten tietojen ja luulojen varassa. Pitää olla todennetut tiedot omista ja päästöoikeuksia mahdollisesti myyvien maiden päästöistä. Se ei onnistu, elleivät metsien päästölaskelmien ole vertailukelpoisia.