Vesihuollon asiakas maksaa aina kaiken

Jyväskylässä virinnyt ajatus myydä vähemmistöosuus kunnan omistamasta vesi- ja energiayhtiö Alvasta pääomasijoittajille sai aikaan kansanliikkeen. Kansalaisaloite kuntien omistamien vesilaitosten yksityistämisen kieltämiseksi lailla keräsi kahdessa päivässä yli 70 000 allekirjoitusta. Viikossa allekirjoituksia tuli 84 000

Aloitteessa todetaan muun muassa, että vesihuolto on luonnollinen monopoli, jota ei tule alistaa voitontavoittelulle. Lisäksi aloitetta perustellaan sähkön siirtohintojen nousulla sen jälkeen, kun Fortum myi sähköverkkonsa ulkomaisten sijoittajien pääosin omistamalle Carunalle.

Pelkona on, että yksityiset omistajat voisivat nostaa veden hintaa parantaakseen tuottoja. Näin kävi esimerkiksi Tallinnassa, jossa yksityistämisen jälkeen veden hinta moninkertaistui (Yle 8.2.).

Aloitteella on ollut vaikutusta jo ennen sen eduskuntakäsittelyä. Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) lupasi, että vesihuollon yksityistämisestä tehdään selvitys osana ministeriössä valmisteilla olevaa kansallista vesihuoltouudistusta.

Suomessa on nykyisin noin 400 kunnallisen vesilaitoksen lisäksi noin 1 500 vesiosuuskuntaa. Vaikka osuuskunnat ovat yksityisten omistamia, niiden tarkoitus ei ole tuottaa voittoa, vaan palvelua – osuustoiminnan periaatteiden mukaisesti – osuuskunnan jäsenille.

Suomen Kuntaliiton yhdyskuntatekniikan päällikkö Paavo Taipale muistuttaa, ettei kuntien kriittinen infrastruktuuri ole mitä tahansa kauppatavaraa. Hänen mielestään omistuksen säilyminen kunnilla tulisi olla energia- ja vesihuollon organisoinnin ensisijainen vaihtoehto. (MT 15.1.)

Taipaleen mukaan esimerkit muista maista kertovat, että yksityistettyjä vesihuoltopalveluja on palautettu takaisin kunnalliseksi toimijaksi. Esimerkiksi Ranskassa yli sata vesihuoltolaitosta erikokoisissa kunnissa on palautettu kunnalliseksi jopa vuosikymmeniä kestäneen yksityisen liiketoiminnan jälkeen.

Vesihuolto ei ole kunnille pelkää rasite, koska vesilaitokset tuottavat – varsinkin isoissa kunnissa – tasaista voittoa. Lain mukaan vesihuollon kustannukset tulee kattaa asiakkailta perittävillä maksuilla. Sen lisäksi sijoitetulle pääomalle on mahdollisuus saada kohtuullinen tuotto. Sen kunta voi käyttää verkoston kunnostamiseen tai muihin kunnan menoihin.

Luonnollisessa monopolissa asiakkaalla ei ole mahdollisuutta kilpailuttaa palvelua. Tämän takia kuntienkaan omistamissa vesilaitoksissa ei voi Taipaleen mielestä elää kuin pellossa. Tämä edellyttää kunnilta hänen mukaansa paneutumista infrapalvelujen liiketoimintaan.

Perusteluksi vesiyhtiöiden yksityistämiseen ei riitä esimerkiksi vesijohtoverkoston iso korjausvelka. On vaikea kuvitella, että yksityinen toimija hoitaisi korjausvelan edullisemmin. Ei ainakaan sen jälkeen, kun sijoitukselle pitää saada kauppahinnan lisäksi mahdollisimman hyvä tuotto.

Vesihuollon yksityistäminen on ongelmallista myös siksi, ettei suomalaisia pohjavesiä omista kukaan. Lisäksi omistuspohjasta riippumatta kunta on vastuussa vesihuollon järjestämisestä.

Vesihuollossakin pätee sääntö, että asiakas maksaa lopulta kaiken. Kunnallisessa tai osuuskunnan omistuksessa olevan vesilaitoksen mahdolliset tuotot tulevat kuntalaisten tai osuuskunnan jäsenten hyödyksi. Kuntalaiset ja osakkaat maksavat myös sen, jos vesilaitosta hoidetaan huonosti.

Jyväskylä ilmoitti maanantaina keskeyttävänsä vesi- ja energialaitoksensa vähemmistöosuuden myyntiselvityksen. Oli kuitenkin hyvä, että myyntihanketta selvitettiin ja siitä tuli julkinen. Kunnissa, joissa on edes harkittu vesilaitosten yksityistämistä, pitää ottaa Jyväskylän tapauksesta oppia. Kaikki ei voi olla kaupan ja yhteisestä omaisuudesta on pidettävä huolta.

Kaikki ei voi olla kaupan ja yhteisestä omaisuudesta on pidettävä huolta.