Maakuntalehtiä palaa perheille

Suomen maakuntalehtikentässä on tapahtunut kiinnostava käänne: lyhyen ajan sisällä kolmen maakunnan lähes koko lehdistö on siirtynyt tai siirtymässä pörssiyhtiöiltä perheyhtiöille.

Vuodenvaihteessa Suomen suurimman mediayhtiön Sanoman lehdet Kaakkois-Suomessa – Etelä-Saimaa, Kouvolan Sanomat, Kymen Sanomat ja Uutisvuoksi – siirtyivät Tikan perheen Länsi-Savo –konsernille. Viime viikolla uutisoitiin, että toinen suuri mediapörssiyhtiö Alma Media myy Kainuun lehtensä Suomalaiselle Lehtipainolle, joka sekin on perheyhtiö.

Alma Media on perustellut järjestelyä maakuntaidentiteetillä. ”Olemme halunneet olla mukana järjestelyssä, jossa Kainuun Sanomien lehtiperheen omistus palaa juurilleen omaan maakuntaan. Kainuulla on vahva identiteetti, ja se ansaitsee myös oman mediansa”, Alma Media Kustannus Oy:n toimitusjohtaja Kari Juutilainen kommentoi.

Perustelu ennakoisi, että muutkin vahvan identiteetin maakunnat – joita Suomessa riittää – olisivat saamassa lehtensä Alma Medialta omaan omistukseen, kun löytyy hyvä paikallinen ostaja. Näin voi käydäkin esimerkiksi Lapissa, jossa Alma Media omistaa vielä Lapin Kansan ja Pohjolan Sanomat.

Jos Alma Media myy lehdet, kyse ei ole kuitenkaan maakuntapolitiikasta vaan rahasta. Lehdet eivät tuo pörssiyhtiölle riittävästi tuottoa, ja silloin ne on parempi myydä.

Järjestelyt kertovat median muutoksesta. Sanomalehdistö oli vuosikausia suurten voittojen liiketoimintaa – lehden omistaminen oli lupa painaa rahaa, kuten Amerikassa sanottiin. Tänä päivänä tilanne on toinen: moni varsinkin pienen alueen lehti taistelee olemassaolostaan.

Monia lehtiä tehdään myös tappiolla. Yle selvitti viime syksynä, että kaikki manner-Suomessa ilmestyvät ruotsinkieliset lehdet olivat tappiolla 2013 tappiolla. Yhteenlaskettu tappio oli yli viisi miljoonaa euroa.

Tilanne on vakava. Internetin aiheuttama medianmurros on muuttanut liiketoiminnan luonteen ja tehnyt paikallisesta kilpailusta kansainvälistä. Pienikin lehti kohtaa kilpailussa suuren maailman internetjätit Googlen ja Facebookin johdolla.

Google ei kerro maakohtaisia lukujaan, mutta arvioidaan, että myös videopalvelu You Tuben omistava amerikkalaisyhtiö on Suomen selvästi suurin mainosväline.

Lehtien ahdinkoa syventävät myös Suomen taloustilanne ja hallituksen järjestämä kotikutoinen kiusa eli tilausten arvonlisäveron korotus, joka on kiihdyttänyt levikin laskua ja saanut varsinkin aikakauslehtitaloja polvilleen. Aikakauslehtien yhteenlaskettu levikki on tippunut lyhyessä ajassa 1960-luvun tasolle.

Julkinen valta ei voi pysäyttää median murrosta, joka on väistämätön tosiasia. Murros myös tarjoaa taitaville mahdollisuuksia.

Sen sijaan hallitus voi halutessaan lieventää lehtitalojen ahdinkoa laskemalla sekä painettujen että digitaalisten lehtien arvonlisäveroa. Tätä halua on ollut poliitikkojen puheissa, mutta tekoihin se ei ole yltänyt.

Perheomistukseen siirtyvälle maakuntalehdelle muutos voi olla tervetullut. Historia osoittaa, ettei pörssiyhtiö ole välttämättä hyvä omistaja varsinkaan pienelle lehdelle.

Isossa pörssiyhtiössä on valtava määrä erilaista byrokratiakulua, joka vyörytetään – aivan oikein – jokaiselle tuotteelle. Näissä talkoissa pieni voitto kääntyy helposti tappioksi, ja lahtaus alkaa.

Perheomistus ei ole myöskään autuuden tae. Perheomisteisen lehdenkin pitää kannattaa, jotta se voi olla riippumaton ja panostaa laatuun.

Maakuntalehti voi yleensä korkeintaan yhtä hyvin kuin sen kotimaakunta. Siksi koko Suomen talouden kääntyminen on myös lehdistön kannalta ydinkysymys.