Toisen housuilla tuleen

EU:lle näyttää olevan ylipääsemättömän vaikeaa päättää unionin Venäjä-pakotteista aiheutuvien menetysten korvaamisesta maataloudelle. Suomessa ja Baltiassa itänaapurin vastapakotteet ovat kurittaneet erityisesti maidontuottajia.

Maatalous tuntee Venäjän asettamat tuontikiellot lompakossaan joka päivä. Taloudelliset menetykset koskevat alaa, joka oli pahoissa vaikeuksissa jo ennen pakotekierrettäkin.

Venäjä-pakotteet ovat osa sitä kansainvälistä tuomiota, jonka länsimaat asettivat Venäjälle sen toimista Krimillä ja Ukrainan itäosissa. Pakotteilla EU puolustaa kansainvälistä oikeutta ja demokratian arvoja.

Oikeus ja demokratia ovat asioita, joita ei voi mitata rahassa. On myös ymmärrettävää, että että niiden puolustamisesta on oltava valmiita aika ajoin maksamaan.

On silti valtava ristiriita, että EU arvojaan ylpeänä puolustaessaan jättää puolustuksen laskun jakamatta. Pakotepolitiikassaan EU istuu tuleen viljelijöidensä housuilla. Viljelijät kärsivät – muu porukka hamstraa markkinoilta halpoja Putin-tuotteita.

Toistaiseksi Suomen viljelijöille on EU:lta tihkunut uhrausten vastineeksi ymmärrystä ja sympatiaa. Se saattaa vähän lämmittää pakotesodan etulinjaan joutuneita, mutta laskuja ei sympatialla makseta.

EU:n ja Suomen hallituksen toimet tuottajien menetysten korvaamiseksi ovat olleet suuri pettymys. Tämä näkyy Maaseudun Tulevaisuuden Gallup Elintarviketiedolla teettämästä viljelijäkyselystä (MT 24.10.).

Yli 60 prosenttia viljelijöistä pitää Venäjä-pakotteisiin sitoutumisen tärkeimpänä syynä sitä, että olemme osa EU:ta. Lähes sama määrä pitää pakotteita vääränä toimenpiteenä ja haluaa Suomen joko irtautuvan päätöksistä tai vaativan niihin kansallisia poikkeuksia.

Ellei pakotteiden rasituksia jaeta, EU:n on turha haaveilla yhteisen politiikan kestävyydestä. Ei vain sovi, että maailmaa parannetaan yhdessä, mutta vain yhdet sen maksavat.