Metsien rästitöistä miljoonien vahingot

Metsäntutkimuslaitoksen tekemän valtakunnan metsien 11. inventoinnin mukaan suomalaisten metsien taimikoista lähes 200 000 hehtaaria on vajaatuottoisia. Vain välttävässä kunnossa olevia taimikoita löytyy lisäksi yli 750 000 hehtaaria.

Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) mukaan Suomessa Suomessa on taimikonhoitotöitä rästissä 700 000 hehtaaria ja nuorten metsien ensiharvennuksia saman verran. Näiden rästien tulokset näkyvät metsien riukuuntumisena ja arvokkaiden tukkipuiden puuttumisena.

Taimikoiden heikko kunto tulee metsänomistajien lisäksi myös koko yhteiskunnalle kalliiksi. Vaajatuottoinen taimikko pitää yleensä uusia kokonaan. Jo pelkät työkustannukset taimikon istutuksessa ovat vaihtelevat eri puolilla Suomea 650 eurosta lähes tuhanteen euroon. Näiden lähes 200 miljoonan euron kustannusten päälle tulevat vielä kasvumenetykset.

Metsät tarvitsevat hoitoa myös taimettumisen jälkeen. Ensiharvennusten myöhästyminen hidastaa puiden kasvua, metsän tuottoa sekä viivästyttää tulevia hakkuita.

Metsät ovat edelleen Suomen merkittävin luonnonvara huolimatta siitä, että metsäteollisuutta on pidetty auringonlaskun alana. Sitä se ei missään nimessä ole, vaan metsien merkitys tulee kasvamaan. Siitä pitävät huolen tulevaisuuden energiaratkaisut ja niihin oleellisesti liittyvä hiilinielu.

Tosiasia on, että vain kasvava metsä sitoo lisää hiiltä. Mitä paremmin metsä kasvaa, sitä enemmän se sitoo ilmakehässä olevaa hiilidioksidia.

Teknologian kehittymisen myötä puulle tulee uusia käyttökohteista. Siitä huolimatta puun perinteistäkään käyttöä ei pidä unohtaa. Puuta tarvitaan edelleen myös perinteisessä metsäteollisuudessa ja rakentamisessa.

Metsien hoitoon ei sovi vallalla oleva kvartaaliajattelu. Metsät kasvavat hitaasti ja tuottoa saadaan usein vasta vuosikymmenien päästä. Jos taimikoiden hoito laiminlyödään, mahdolliset tulotkin jäävät saamatta. Metsän kasvatukseen liittyy vahva ylisukupolvisuuden vaatimus.

Metsien hoito tulevaisuudessa on haaste metsänomistajien lisäksi myös neuvontajärjestöille ja teollisuudelle. Metsänomistajakunnan kaupungistuminen ja hakkuutulojen merkityksen pienentyminen perheiden taloudenpidossa edellyttävät neuvonnan ja erilaisten metsänhoitopalvelujen tarjonnan lisäämistä.

Metsänomistajista noin neljännes asuu kaupungeissa ja eläkeläismetsänomistajien osuus on noussut kymmenessä vuodessa 45 prosenttiin.

Hyvän metsänhoidon kannalta kysymys ei ole siitä, missä omistaja asuu, vaan siitä riittävätkö kiinnostus, osaaminen ja aika metsän hoitamiseen. MT:n viime keväänä tekemän kyselyn mukaan metsistä saatavia hakkuutuloja piti tärkeänä vain joka kolmas metsänomistaja. Vaikka metsiin liittyy paljon muitakin arvoja kuin myyntitulot, sopivat riukuuntuneet metsät huonosti esimerkiksi virkistysalueiksi.

Lisää haastetta tuo myös uudistuva metsälaki. Maa- ja metsätalousministeriön asettama työryhmä jätti pari kuukautta sitten esityksensä metsälain uudistamisesta. Esityksen mukaan metsänomistajien vapaudet oman metsänsä hoidossa lisääntyvät.

Vapaus tuo mukanaan myös vastuuta. Hakkuuvaihtoehtojen lisääntymisen vastapainoksi säilyvät muun muun muassa metsän uudistamisvelvollisuus sekä kasvatushakkuiden jälkeiselle puustolle asetettavat vaatimukset.

Suomen metsien kasvu on ylittänyt sata miljoonaa kuutiota vuodessa. Kasvun säilyminen ja jopa lisääntyminen edellyttävät, että metsiä hoidetaan ja taimikoista huolehditaan.