Taantuma ei näy verokertymässä

Jokainen veronvelvollinen on syksyn mittaan saanut itseään koskevat verotiedot. On ollut jo muutaman viikon tiedossa, pitääkö maksaa lisää vai saako palautusta.

Maanantaina pääsimme kurkistamaan myös muiden tuloja ja veroja, kun verottaja julkisti niitä koskevat tiedot. Huolimatta siitä, ettei menneiden vuosien tapaisia verokalentereita saa enää julkaista, löytyvät tiedot kysymällä.

Verotietoja koskeva uutisointi osoittaa, että tulot ja maksetut verot kiinnostavat suomalaisia. Otsikoissa on edellisten vuosien tapaan huippujohtajien, poliitikkojen ja muiden julkisuuden henkilöiden verotiedot. Herrojen palkat kiinnostavat aina, mutta monissa kahvipöydissä saadaan ihmetellä, kuinka vähällä joku ammattijulkkis voi tulla toimeen.

Ihmettelyn aihetta riittää myös siinä, miten suuria pääomatuloja saavien veroprosentti saattaa olla alhaisempi kuin tavallisella keskituloisella kansalaisella. On toisaalta ilahduttavaa huomata, että kestomenestyjien lisäksi löytyy uusia henkilöitä, jotka ovat onnistuneet menestymään taloudellisesti omalla työllään.

Verotietojen julkistamisen yhteydessä nousee aina esiin keskustelu siitä, miksi verotiedot ovat julkisia. Mitä se muille kuuluu, mitä joku toinen ansaitsee? Eikö kadehtimista ole muutenkin riittävästi?

Vaikka miljoonien eurojen tuloihin yltävät nousevat esiin, niin he ovat poikkeustapauksia. Keskituloinen suomalainen ansaitsee noin 3 300 euroa kuukaudessa ja hänen tuloveroprosenttinsa on 31. Vaikka näillä tuloilla ei pääse lööppeihin, niin keskituloiset maksavat valtaosan veroista.

Verotietojen julkisuudella on toki merkittävä viihdearvo, mutta ei niitä sen takia julkaista. Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat demokraattisessa yhteiskunnassa olennaisia periaatteita.

Verotietojen julkistaminen on perusteltua, vaikka ne eivät annakaan tarkkaa kuvaa todellisesta tilanteesta. Eri tulolajeja verotetaan eri tavoin ja osa tuloista on verovapaita.

Verotuksen julkisuuden avulla voidaan yksittäisten ihmisten tulojen ja verojen lisäksi seurata myös niiden alueellista jakaantumista.

Kahdenkymmenen eniten ansiotuloja saaneen joukossa on vain kolme Uudenmaan ulkopuolelta. Osinko- ja myyntituloissa alueellinen jakauma on tasaisempi. Pääomatuloista ei kuitenkaan makseta kunnallisveroa, vaan ne tuloutetaan kokonaan valtiolle.

Vaikka Suomen talous on jo vuosia ollut heikoissa kantimissa, niin verojen ja pakollisten sosiaaliturvamaksujen kertymä kasvoi 1,5 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Veroja ja veroluonteisia maksuja kertyi yhteensä noin 90 miljardia euroa.

Edellisen vaalikauden aikana julkista taloutta sopeutettiin sekä leikkaamalla menoja että kiristämällä verotusta. Verotuksen kiristyminen näkyy kotitalouksien maksaminen verojen merkittävänä kasvuna. Kotitalouksien ansio- ja pääomatuloista maksaman tuloveron määrä kasvoikin edellisen vuoteen verrattuna 6,1 prosenttia 27,4 miljardiin euroon.

Kiristyneen verotuksen taustalla on muun muassa viime vuoden alussa voimaan tullut osinkoverouudistus ja kiinteistöverojen nousu.

Yhteisöveroprosentin alentaminen näkyy siinä, että yritysten maksamien yhteisöverojen määrä väheni edelliseen vuoteen verrattuna 17,9 prosenttia. Vähennys ei kuitenkaan ollut niin suuri kuin pelättiin. Tästä voi päätellä, että yritysten taloustilanne ei kokonaisuudessaan ole heikko.

Verotus on tunteita herättävä asia. On hyvä, että verotuksen tasosta ja oikeudenmukaisuudesta sekä tulonjaosta keskustellaan. Verotietojen julkisuus on olennainen osa tästä keskustelua.

On perusteltua muun muassa kysyä, kuinka oikeudenmukaista on verottaa pääoma- ja ansiotuloja eri tavalla. Kysymys ei ole pelkästään siitä, että suurituloiset voivat pienentää verotustaan siirtämällä tulojaan verotettavaksi pääomatulona. Pienituloinen joutuu maksamaan pienistäkin pääomatuloista 30 prosenttia veroa.