Stubb, Rehn ja Aaltola kilpailevat samoista äänistä ‒ tässä piilee Halla-ahon oljenkorsi

Jussi Halla-aho kuvattuna perussuomalaisten puoluekokouksessa Tampereella. Kuva: Rami Marjamäki

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo saavutti keväällä komean vaalivoiton, mutta sen jälkeen porvaripuolue on kohdannut vastoinkäymisiä toisensa perään. Tuorein koettelemus oli kokoomuksen presidenttiehdokkaan valitseminen maanantaina.

Orpo onnistui runttaamaan tehtävään entisen pääministerin Alexander Stubbin, mutta pinnan alla poreilee.

Puolustusministeri Antti Häkkänen uskalsi haastaa pääministerin tilanteessa, jossa kokoomuksen kykyä pitää hallitus kasassa ja omat rivit yhtenäisinä koetellaan päivittäin.

Äänestykseen, jäsenkyselystä puhumattakaan, kokoomus ei halunnut tilannetta päästää. Silti Häkkäsellä oli vahvaa tukea Uudellamaalla, Kymenlaaksossa, Lapissa ja yllättäen myös Hämeessä.

Mitenkään riehakas tunnelma ei kokoomuksen puoluehallituksen jälkeen muutenkaan ollut. Stubb on sinällään mitat täyttävä ehdokas, mutta hänen menestymisen mahdollisuuksiinsa ei välttämättä uskota edes kokoomuksessa.

Häkkänen tai ulkoministeri Elina Valtonen olisivat olleet tuoreempia nimiä kisaan, josta saattaa tulla sittenkin yllättävän tiukka.

Stubb solahtaa nyt samaan kategoriaan keskustaoikeistolaisten Olli Rehnin ja Mika Aaltolan kanssa.

Kokoomuslaisten odotetaan ryhmittyvän tiukasti oman ehdokkansa taakse, mutta juuri muita Stubb tuskin ensimmäisellä kierroksella luontevasti uskaltaa itsekään tuekseen odottaa.

Lisäksi ulkopoliittisen institutuutin johtaja Mika Aaltola syö Stubbin tukea.

Kiinnostavaa on myös nähdä, millaisella energialla Stubb kisaan kirmaa. Uskooko hän itse mahdollisuksiinsa vai onko katse sittenkin kiinnittyneenä jo uuden EU-komission jäsenyydessä, joka voisi olla sopiva palkkio kokoomuksen ehdokkuudesta?

Suomen Pankin johtajan ja ex-komissaarin Olli Rehnin mahdollisuus on maakunnissa, joista perihelsinkiläiseksi EU-asiantuntijaksi leimautuneen Stubbin on vaikea ääniä kaapia.

Myös Aaltola saattaa olla maaseudulla yllättävän vahva. Jo kampanjansa alkuvaiheessa hän on nostanut esille maakuntia ja niiden arvomaailmaa aina kristillistä yhteisöä myöten.

Jos keskustaoikeistolainen kolmikko oikein tiukasti kisaa keskenään samassa kuplassa, on myös mahdollista, että kaikki putoavat toiselta kierrokselta.

Tässä piileeperussuomalaisten Jussi Halla-ahon ainoa mahdollisuus. Silti perussuomalaisten mestari saisi tehdä aika monta ilmaveiviä, jos aikoo toisella kierroksella tosissaan haastaa vihervasemmiston Pekka Haaviston.

Kun porvarintama ei tunnu tälläkään kertaa löytävän yhtä kaikille kelpaavaa pääehdokasta, Haaviston asema näyttää huomattavan hyvältä.

Silti vaaleihin on aikaa ja vasemmistoliiton sekä demareiden siirrot ovat vielä piilossa.

Hyvin vaikea on kuitenkin nähdä, että vasemmistoblokista nousisi aitoa uhkaajaa kokeneelle Pekka Haavistolle.

Aiempi pääministeri Sanna Marin (sd.) voisi edelleen kansaa kiinnostava ehdokas olla, mutta hän tuskin kisaan lähtee.

Presidentinvaalien tulos on sotaa käyvässä Euroopassa ja ahdinkoon ajautuneen Venäjän naapurissa Suomelle äärimmäisen tärkeä.

Paljon tapahtuu kuitenkin vielä ennen sitä. On täysin mahdollista, että Orpon hallitus ei nykyisellä kokoonpanolla pääse alkua pidemmälle.

Syksyn budjettiriihi ja väistämättömiltä vaikuttavat jättimäiset konfliktit ammattiyhdistysliikkeen kanssa eivät kestä päättämättömyyttä, jota erityisesti ruotsalainen kansanpuolue hallitustyönsä osalta potee.

Myös pääministeripuolueen olisi oltava tässä koitoksessa yhtenäinen. Puheenjohtaja Orpon asema on vahva, mutta laskeva gallup-kannatus ja puolueen sisäiset jaot verottavat varmasti hallituksen iskukykyä. Siihen ei olisi nyt varaa, niin hankalaa hallitustyö muutenkin nyt on.