Korkea omavaraisuus kääntynyt tuottajan tappioksi ‒ kuinka tässä näin kävi?

Naudan jauhelihasta on ollut ajoittain pulaa, mutta se ei ole näkynyt tuottajahinnassa. Kuva: Jaana Kankaanpää

Ruotsin päivittäistavarakauppiaiden etujärjestön toimitusjohtaja Karin Brynell onnittelee Suomea. Kyse ei ole siitä, että Suomi valittiin jälleen maailman onnellisimmaksi maaksi tai Kaj-yhtyeen menestyksestä Ruotsin Euroviisukarsinoissa. Brynell onnittelee Suomea siitä, että muista pohjoismaista poiketen Suomessa ei ole menossa ruuan hintarallia. (kl.fi 24.3.)

Elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien hintojen vuosi-inflaatio oli Ruotsissa tammikuussa 2,2 ja helmikuussa 3,9 prosenttia. Suomessa vastaavat prosenttiluvut olivat 0,85 ja 1,6. Tanskassa, Norjassa ja Islannissa ruokainflaatio oli Ruotsiakin nopeampaa. Eurostatin tammikuun tilastojen mukaan Suomea pienempi elintarvikkeiden hinnan inflaatio oli ainoastaan Kreikassa, Ranskassa ja Luxemburgissa.

Ruotsissa hallitus kutsui viime viikolla koolle ruuan hintojen nousun takia kriisikokouksen.

Brynellin mukaan elintarvikkeiden hintainflaatio ei ole yksin ruotsalainen ilmiö eikä siitä pitäisi syyttää yrityksiä. Eurostatin tilastojen mukaan 17:ssä EU:n jäsenmaista elintarvikeinflaatio on kovempaa kuin Ruotsissa. Ruuan hintojen nousu johtuu hänen mielestään osin sodasta Ukrainassa, osin huonoista sadoista sekä Etelä-Euroopassa että Brasiliassa ja osin heikosta kruunun kurssista.

Ainakin osa syytä näyttää kyllä olevan myös kaupassa. Ruotsin kilpailuvirasto totesi viime kesänä raportissaan, että kaupan keskittyminen ja kilpailun puute ovat nostaneet elintarvikkeiden hintoja enemmän kuin mitä arvoketjun nousseet kustannukset edellyttäisivät.

Siihen, miksi ruuan hintaralli ei koske Suomea, Brynell ei osaa vastata.

Pellervon taloustutkimuksen PTT:n tutkimusjohtajan Sari Forsman-Huggin mukaan yksi syy siihen, ettei ruuan hintaralli koske nyt Suomea, on suhteellisen korkea ruuan omavaraisuusaste. Suomen omavaraisuus ruuassa on noin 80 prosenttia, Ruotsin noin 50. Esimerkiksi nestemäisissä maitotuotteissa Suomi on noin sataprosenttisesti omavarainen, leipäviljoissa tuotanto on viime vuosina ollut suurempaa kuin kotimainen kulutus.

Forsman-Huggin mielestä Suomessa on suhteellisen hyvä toimitusvarmuus ja -kyky koko ruokaketjussa, se on vähemmän altis häiriöille, ja kaupan ja teollisuuden väliset sopimukset tuovat vakautta ja ennakoitavuutta hintakehitykseen. Vaikka kauppa on meillä yhtä keskittynyttä kuin Ruotsissa, on kilpailu Forsman-Huggin mukaan kovaa. Ruotsissa on ilmeisesti toisin.

Korkea omavaraisuus ja huono vientimenestys aiheuttavat osaltaan sen, että tuottajahinnat pysyvät muita EU-maita alhaisimpina. Korkeasta omavaraisuudesta ei pidä rangasta tuottajia alhaisemmalla tuottajahinnalla. Pikemminkin päinvastoin. Korkea omavaraisuus on kansakunnalle vakuutus, joka otetaan pahan päivän varalle. Kysymys on ruokaturvasta ja huoltovarmuudesta. Alhainen omavaraisuus voi tulla todella kalliiksi.

Suomalaisen, tutkitusti puhtaan ruuan vieminen ei luulisi olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Korkean omavaraisuuden ylläpitäminen edellyttäisi kuitenkin viennin lisäämistä erityisesti maihin, joissa hintataso on korkeampi. Se vahvistaisi tuottajahintoja myös kotimassa, koska se toisi lisää kilpailua keskittyneelle kaupalle.

Ruokaviennissä Suomi on suhteessa muihin Pohjoismaihin verrattuna vahva alisuorittaja. Nykyinen hallitus pyrkii vauhdittamaan vientiä organisoimalla hallintoa uudelleen. Näyttää kuitenkin siltä, että uudistus kangertelee eikä se ole sujunut toivotulla tavalla.

Markkinatalouden perussääntöjen mukaan kysynnän ylittäessä tarjonnan hintataso nousee läpi tuotantoketjun. Tämäkään ei näytä Suomen ruokamarkkinoilla nyt toimivan.