Määrän lisäksi pitäisi puhua enemmän ruuan laadusta

Esimerkiksi kouluissa tarjottavan ruuan pitää täyttää kotimaiselle ruuantuotannolle asetetut tavoitteet eikä julkisissa hankinnoissa hinta ei voi olla ainoa kriteeri. Kuva: Jaana Kankaanpää

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan marraskuun lopulla julkistamat ravintosuositukset saivat aikaan kiihkeää keskustelua, vaikka suositukset olivat samansuuntaisia kuin aikaisemmissakin suosituksissa. Kasviksia, marjoja, hedelmiä ja täysviljatuotteita pitäisi syödä enemmän ja vähentää punaista lihan syöntiä, erityisesti prosessoidun lihan. Suurin muutos oli, että suosituksien perusteeksi oli otettu ympäristösyitä. Tämän seurauksena pitäisi välttää myös siipikarjanlihan syömistä.

Vaikka kyse on vain suosituksista, vaikuttavat ne vahvasti siihen, mitä esimerkiksi koulujen, sairaaloiden ja työpaikkaruokaloiden ruokalistoille otetaan.

Monien kyselyiden avulla on pyritty selvittämään, miten suositukset vaikuttavat ihmisten ruokailutottumuksiin. Maaseudun Tulevaisuuden Kantarilla teettämän kyselytutkimuksen mukaan 30 prosenttia suomalaisista aikoo vähentää punaisen lihan syöntiä vuonna 2025. Lähes 60 prosenttia ei aio karsia lihaa lautaseltaan ja noin joka kymmenes ei osaa sanoa, mihin suuntaan ruokavalio kehittyy. (MT 3.1.)

Huolimatta kuluttajien mahdollisista aikeista muuttaa ruokailutottumuksiaan Kantar arvioi, että lihaa syödään tänä vuonna liki samaan malliin kuin vuonna 2024. Kantar Agrin asiakkuusjohtajan Pasi Saarnivaaran mukaan MT:n kyselyn tulokset ovat samankaltaisia muiden tutkimusten kanssa.

Uutissuomalaisen (USU) Tietoykkösillä teettämän gallupin mukaan alle neljännes aikoo vähentää prosessoidun lihan syömistä ja 53 prosenttia ei. Kyselyyn vastanneista 17 prosenttia ei syö prosessoitua lihaa lainkaan ja seitsemän prosenttia ei osannut kertoa kantaansa. (USU 2.1.)

Tutkimustuloksia voidaan tulkita eri tavalla. Tampereen yliopiston terveyssosiologian professorin Piia Hallinojan mukaan USU:n tutkimustulos kertoo jonkinlaisesta vastarinnasta, koska tutkittu tieto ja ravitsemussuositukset eivät herätä suomalaisia suurin joukoin muuttamaan ruokailutottumuksia. Luonnonvarakeskuksen tutkijan Venla Kytän mielestä kyselyn tulos on myönteinen signaali ympäristönäkökulmasta tarkasteltuna.

Ravintosuosituksiin liittyvässä keskustelussa keskitytään liikaa käytettävän lihan määrään, vaikka pitäisi keskustella myös käytettävän lihan laadusta, ympäristövaikutuksista ja sosiaalisesta kestävyydestä sekä ruokaturvasta.

Saarnivaaran mukaan iso osa kansalaisista tiedostaa, että esimerkiksi naudanlihan tuotanto on Suomessa erilaista kuin maailmalla. Ulkomailla ympäristöjalanjälki on usein raskaampi.

Vaikka kansalaiset tiedostaisivat eri tuotantotapojen erot, ongelmana ovat julkiset hankinnat. Niissä määräävänä, ja usein ainoana, kriteerinä on hinta. Jos yhteiskunta asettaa kotimaiselle tuotannolle muita maita tiukempia kriteerejä, pitää ne myös ottaa hankinnoissa huomioon. Hinta koostuu aina jostakin eikä verorahoja pidä etenkään nykyisessä taloustilanteessa käyttää ulkomaisen ruuan hankkimiseen.

Elintarviketeollisuusliiton johtajan Marleena Tanhuanpään mielestä ravitsemussuositusten lisäksi taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys pitää huomioida julkisia hankintoja tehdessä. Lisäksi ravitsemussuosituksissa pitäisi myös ottaa huomioon paikalliset olot sekä varmistaa näin huoltovarmuus ja ruokaturva. (MT 27.11.)

Ilmajokelaisen sianlihantuottajan Lotta Iso-Tuiskun mukaan kasvisten syönnin lisääminen on hyvää kehitystä. Hän toivoo, että julkisissa hankinnoissa keskityttäisiin laatuun ja kotimaisiin tuotteisiin sekä lihassa että kasviksissa.

Kaikki ruoka on pahasta, jos sitä syö liikaa, mutta ravintokeskustelussa pitäisi kiinnittää huomiota enemmän myös laatuun. Suomessa tuotettu ruoka on tutkitusti ainakin EU:n puhtaita.